sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Intialaista menoa

Joskus aiemmin blogissa kerroin, että vanhassa compoundissa meillä oli ystävien kesken tapana kokoontua yhteisille aamiaisille. Tai ehkä paremminkin brunsseille. Jokainen rouva toi yhden ruuan tullessaan, ja tapasimme vuorotellen eri ihmisten kotona, jolloin emännän velvollisuudeksi jäi ainoastaan järjestää juomat sekä kattaa pöytä. Onneksi tätä tapaa olemme edelleen jatkaneet.
Ystävät kävivät tammikuussa luonani tutustumassa uuteen kotiini, ja sen jälkeen olen pariin otteeseen käynyt vanhassa compoundissa heidän luonaan. Viime viikolla aamiaista emännöi intialainen rouva. Söimme ja joimme, juorusimme ja höpötimme. Nauroimme kyyneleet silmissä. Ja kun lautaset ja lasit olivat tyhjentyneet, kantoi emäntä makuuhuoneesta pinkan monenkirjavia kankaita. Tai siltä se näytti. Kankaat olivat sareja, intialaisia perinneasuja. Sari on pitkä ja leveä kangaskaistale, kuin valtava huivi, joka kiedotaan vartalon ympärille. Vyötärölle se kiinnitetään vyön tai toisen huivin alle, jonka kangas sitten peittää.
Meistä jokainen sai valita mieleisensä sarin, kimaltavia rannerenkaita, roikkuvia ja säkenöiviä korvakoruja, sekä otsalleen koristeen. Emännän mukaan näillä otsakoruilla ei ole erityistä symbolista merkitystä, vaan ne ovat enemmänkin vain koristeita - tosin niitä käyttävät ainoastaan naimisissa olevat naiset. Kun kaksi intialaista oli lopulta saanut meidät kaikki muut vaatetettua, alkoi ankara valokuvaussessio puiden varjossa nurmikolla. Poseerauksia, hymyjä, asentoja. Ja päälle bollywood-tanssia intialaisen emäntämme johdolla. Voimakkaat värit ja kimaltavat helyt, salamavalojen loisteesta puhumattakaan, saivat kyllä olon tuntumaan prinsessaiselta. Arjessa, mutta kuitenkin sen yläpuolella. Ja mikä tietysti tärkeintä, ihanien ystävien kanssa.


1 kommentti: