torstai 12. lokakuuta 2017

Lammasta ja katiskoita


Perinneravintolat lisääntyvät täällä, ja kaupallistuvat koko ajan. Saudi-Arabian ovet avautuvat, ja yhä useammin väläytellään mahdollisuutta, että turistiviisumit sallittaisiin. Punaisen meren rannoille suunnitellaan uutta sukeltajien paratiisia lukuisine tekosaarineen - turismi tekee tuloaan.

Viime viikolla kävimme suomalaisen vieraan kanssa ruokailemassa sattumalta bongaamassamme vasta-avatussa ravintolassa, joka ei ohikulkijalta jää huomaamatta. Olemus muistuttaa valtaisaa linnaa aavikon keskellä, hyvinkin kirkkaasti valaistua sellaista. Rakennus on valtavan suuri; toinen pää on tarkoitettu vain miehille ja toinen naisille ja perheille. Kumpainenkin puoli sisältää laajan avotaivaan alla sijaitsevan sisäpihan lisäksi kolmessa kerroksessa huoneita, yhteensä varmasti lähemmäs viisikymmentä. Ruokailu tapahtuu näissä huoneissa, joista osa on varustettu pöydällä, osassa syödään lattialla matoilla, paksuihin tyynyihin nojaten. Rakennuksen keskiosan patiolla on kahvila ja pöytiä. Suloinen kardemumman tuoksu leijailee kahvinurkkauksesta kuin pullapuodissa ikään. Lisäksi patiolla on käsityöläisten myyntipisteitä, sekä tietysti palmuja. Keittiön viereisestä kalahallista voi käydä valitsemassa mieleisensä yksilön, mikäli tilaa kalaa. Rukousnauhoja, vasuja, miesten pikku pitsimyssyjä ja yöasuksi tarkoitettuja pitkiä hameita - miehille siis. Patoja ja pannuja. Katiskoja. 
Ruokapuolella on tarjolla Saudi-Arabian perinteiden kirjo. Riisi, lammas ja kana ovat vahvasti esillä, samoin palkokasvit ja vihannekset. On paistettua ja on muhennosta. Jälkiruoka painottuu taateleihin, tuorepuristettuihin mehuihin sekä tietysti kahviin ja teehen. Kaikki on herkullista, ja joukkoon mahtuu harvinaisen tulisiakin makuelämyksiä, sekä uusia tuttavuuksia lautasella. Näitäkö ne entisaikain beduiinitkin tähtien alla nauttivat?






maanantai 2. lokakuuta 2017

Hiekkaa ilmassa...?


Kansallispäivää

Saudi-Arabian kansallispäivää vietetään tuttuun tapaan 23.9. Vihreiksi valaistut rakennukset, viirit, liput, ilmapallot... Kaikki on vihreää ja sitä on paljon. Ihmisiä on paljon liikkeellä, ja illalla käymme katsomassa perinteistä ilotulitusta vain kaukaa - huhutaan että rantakatu on niin kansoitettu, että sieltä pois pääseminen autolla voi kestää jopa useita tunteja. Sosiaalinen mediakin tietää varoitella levottomuuksista ja kehottaa pysymään etenkin illalla myöhään kotona, mutta ainakaan meidän kohdallemme ne eivät osu - on rauhallista ja ilotulituksen äänetkään eivät kuulu kotiin.


Paljon muutakin juhlittavaa Saudi-Arabialla on tänä vuonna; vain muutaman kuukauden sisällä on tullut uutisiin paljon paikallisia muutoksia, joilla voi olla hyvinkin kauaskantoisia vaikutuksia. Naiset pääsevät kesäkuusta alkaen vaihtamaan Uberin omaan autoon ihan luvan kanssa, kruununprinssi on täysin yllättäen vaihtunut. Paikallinen lentoyhtiö Saudia lupaa 72h tunnin turistiviisumin asiakkailleen - joko maan rajat lopulta pian aukeavat turisteille suuremmassakin mittakaavassa? Lisäksi paikalliset naiset eivät enää tarvitse miehensä lupaa esim. töissä käymiseen. Paljon ja lyhyessä ajassa. On mielenkiintoista nähdä mihin nämä muutokset johtavat - ja kuka niistä hyötyy. 

Tavalliseen arkeen ne eivät kuitenkaan vaikuta. Kaupassa, töissä ja koulussa käydään. Harrastetaan ja vietetään kotona aikaa. Lämpötilakin on jo muutamana päivänä jäänyt alle +40C:een. 



tiistai 16. toukokuuta 2017

Kauden hedelmiä

Vesimelonin sesonki on käynnissä. Kauppamiestä on yhdessä jos toisessakin risteyksessä kaupittelemassa suoraan auton lavalta meloneita, joiden mahduttamisesta jääkaappiin ei edes kannata haaveilla. Tänä aamuna ystävysten tapaaminen huoltoaseman pihassa, vilkkaasti liikennöidyn moottoritien varrella.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Varma kesän merkki

...kun puiden lehdet kellastuvat ja alkavat pudota!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kesä keikkuen tulevi

Edellisestä kirjoituksesta on päässyt kulumaan aikaa. Arkisia nopeasti ohi pyrähtäviä päiviä, normaalin elämän hetkiä. Sitten viime kirjoituksen on tullut kesä, vaikka aikaa se ottikin.

Helmikuun rankkojen tulvien jälkeen näytti varmalta, että nyt ei ainakaan enää sada - vaan toisin kävi. On satanut enemmän kuin monen vuoden aikana yhteensä. Tulvia emme (ainakaan helmikuun mittakaavassa) ole enää saaneet, mutta kuuroja kyllä, joskus rankkasateitakin. Ja tietysti ukkosia ja välkkyviä salamoita - sekä sateella että ilman. Yhtenä yönä satoi rakeita. Jos tavallisena vuonna sataa noin viitenä päivänä, on vastaava luku tänä vuonna varmasti nelinkertainen.

Kuvahaun tulos haulle rain in saudi arabia 2017Navakkaa hiekkapölyä kuljettavaa tuulta on ollut monena päivänä. Pahimmillaan hiekkamyrskyt voivat kuulemma täyttää talon muutamassa tunnissa oven alta ja ikkunoiden väleistä puhaltavalla hienonhienolla hiekalla, mutta sitä emme ole vielä päässeet todistamaan. Tällöin auttaa, jos asettelee märkiä pyyhkeitä ja lakanoita ikkunoiden ja ovien alle. Yhtenä päivänä maisema värjäytyi keltaiseen utuun, kuin olisi katsellut elokuvaa sepia-väreissä. Näkyvyys oli huono ja hiekka kutitti silmissä.

Kuvahaun tulos haulle sandstormNe vanhat konkarit, jotka ovat viettäneet kymmeniä vuosia Lähi-Idässä, sanovat, että eivät koskaan ole nähneet tällaista kevättä. Niin runsaita ja usein toistuvia sateita, niin kauan itseään odottavaa kesää. Niin vaihtelevia säitä.

Viime vuonna lämpötila nousi jo hyvissä ajoin maaliskuun puolella yli +40 asteen; tänään on tämän vuoden ensimmäinen päivä täällä Dammamin seudulla. Ja nyt lämpötila tuskin tästä enää juuri laskee ennen lokakuuta... ellei säiden säätäjällä ole vielä uusia yllätyksiä takataskussa meidän varallemme.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Vuoristossa

Parisen viikkoa sitten vierailimme viikonloppuna Al Ahsan kaupungissa, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Dammamista. Pienen kaupungin alueella sijaitsee Saudi-Arabian itäisen provinssin suurin keidas - vaikka vettä ei juuri näkynyt, oli koko kaupungin alue täynnä palmuja ja muuta vehreää kasvillisuutta. Sain muistuttaa itseäni, että todellakin olimme edelleen Saudi-Arabiassa. Näiden palmumetsikköjen ja verraten nuhruisten pienkerrostalojen keskellä kohoaa Qara -vuori. Vuori on matalahko ja päältä lähes litteä, mutta sen syvyyksissä kulkee useita luolastoja, joita on jo tuhansia vuosia sitten käytetty asuntoina ja suojina - niiden sisällä lämpötila pysyttelee lähes samana ympäri vuoden.
Vuoren päälle pääsimme autolla. Päivä oli pilvinen eikä näkyvyys ehkä paras mahdollinen, mutta kaupunki vuoren juuressa erottui pitkälle. Itse maisema vuoren päällä oli kuin toiselta planeetalta; karu, kumpuileva ja täysin vailla kasvillisuutta. Navakka tuuli puhalsi hienoista hiekkaa, ja hetken maailma näytti asumattomalta.


Vuoren sisälle pääsi tutustumaan kulttuurikeskuksen kautta. Me kun olimme tarpeeksi turistin näköisiä, saimme matkaamme mukaan ilmaisen oppaan; paikallisen matkailunedistämiskeskuksen edustajan. Ahmed kertoi sujuvalla englannilla näkemistämme paikoista, ja johti meitä valkoinen kaapu ja punavalkea huivi hulmuten. Luolastoista vain yksi suurimmista on tällä hetkellä turvallinen ja avattu yleisölle, mutta muita avautunee myöhemmin. Itse luolien lisäksi alueella oli kivettyjä polkuja, joiden varteen oli pystytetty patsaita ja kirjoitustauluja, jotka kertoivat Koraanin lainausten kautta alueen historiasta. Koraanilla ja Raamatulla on paljon yhteistä; niin vain paikan päältä löytyi Abrahamin jalanjälki, Nooan arkki sekä Mooseksen sauva.
Kierroksen lopuksi meille tarjottiin arabialaista kahvia ja annettiin pienet muistolahjat. Porukkamme miehet saivat kokeilla tyypillisiä arabialaisvaatteita huiveineen kaikkineen, ja lisäksi meille esiteltiin ja selitettiin paikallista taidetta. Kaikki tämä siis maksutta, sujuvalla englannilla ja ihan vain alueen matkailun edistämiseksi.

Uskomattoman vaikuttava visiitti. Paitsi että luolat, niiden ikuisuus ja pysyvyys, tai palmujen havina, mutta se, että kävimme ihan oikeanoloisessa turistikohteessa Saudi-Arabiassa. Olin etukäteen googlannut tietokoneen näppäimistön sileäksi, kysellyt some-ryhmissä, haastatellut Saudi-Arabian veteraaneja... ja tämä oli ainoa ns. luonnonnähtävyys, jonka onnistuin itäisestä provinssista löytämään (itäisen provinssin pinta-alahan on siis vaatimattomat 672 000 neliökilometriä - yli kaksin verroin Suomen pinta-ala...). Riadin lähistöllä vastaavia kohteita sentään on hieman enemmän. Toki tiedän, että Saudi-Arabia ei elätä itseään turismilla, mutta silti uskon, että maalla olisi paljon potentiaalia markkinoida Qara -vuorta vastaavia kohteita; ja kävijöitä olisi varmasti jonoksi asti. Tuntui upealta nähdä jotakin näkemisen arvoista, joka ei ollut (pääsääntöisesti) ihmiskäsin rakennettu eikä kaupallinen. Jotakin muuta kuin ne säihkyvät ostoskeskukset ja kummalliset tornitalot. Saudi-Arabialla on paljon kauneutta, jota se ei edes itse tunnista.  



tiistai 21. helmikuuta 2017

Sateita - ja tulvia

 


Mietihän; jos vettä sataa kuuden päivän ajan eikä käytössä ole juuri minkäänlaista viemäröintiä, ei edes tarvita rankkasateita että saadaan kunnon kaaos aikaan. Näin kävi Dammamissa viime viikolla. Perjantaiaamuna herätessämme emme edes päässeet compoundista ulos portille kertyneen valtavan vesimäärän vuoksi. Kauan täällä asuneiden mukaan viimeiseen 40:een vuoteen vastaavaa ei ole nähty... Kuvat taitavat tässä tapauksessa kertoa enemmän kuin ne sanat. Enkä edes päässyt näkemään niitä kaikkein huikeimpia paikkoja, esim. tunneleita, joissa vain autojen katot vilkkuivat veden alta...
Nyt onneksi vesi on suurimmasta osasta kaduilta saatu laskemaan, ja melkein kaikki autotiet ovat jo käytössä.



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Dubaissa ja Abu Dhabissa

Viime viikonloppuna kävimme koko perhe Dubaissa. Pääasiallinen syy matkaan oli se, että vanhempani tulivat sinne lomamatkalle. Yritimme kovasti heitä houkutella myös tänne Saudeihin kylään, mutta tänne viisumin saaminen on siksi kallista, että vain muutamaksi päiväksi ei kannata tulla. Jostakin syystä he eivät innostuneet vaikkapa kolmen viikon vierailusta Saudi-Arabiaan... Ja jos et ole lähisukua (lapsi, puoliso, vanhempi, sisarus) ei viisumista kannata edes haaveilla - ellet sitten työsi puolesta saa business-viisumia. Turistiviisumeita ei tällä hetkellä myönnetä ollenkaan. Ai niin, myös muslimit pääsevät erillisellä pyhiinvaellusviisumilla - joka tosin sekin on tiukasti seulottu ja kuuleman mukaan kallis...

Asiaan. Dubaissa olemme ennenkin käyneet, ja 11/2015 siitä kirjoitinkin. Kun kaikki tavallisimmat ja ns. merkittävimmät nähtävyydet oli jo käyty ja nähty, keskityimme viikonloppuna näkemään sellaisia paikkoja, joihin vielä emme olleet tutustuneet. Niihin kuuluivat mm. illallinen Madinat Jumeirahin tunnelmallisella souq-alueella, jonne on veden äärelle rakennettu pieniä kauppoja, kujia, ravintoloita ja oleskelualueita. Lisäksi kävimme Dubai Miracle Garden -nimisessä valtavassa satupuutarhassa, joka sisälsi (ihan virallisestikin) miljoonia kukkaistutuksia ja -muodostelmia, patsaita, käytäviä ja aukioita. Sen vieressä sijaitsee Dubai Butterfly Garden; perhospuisto, josta tulikin meidän lasten matkan kohokohta. Kaikenvärisiä ja -kokoisia perhosia sai varovasti ottaa käteen ja ihailla kolmessa valtavassa salissa. Salista toiseen siirryttäessä poimi henkilökunta ovella paidan selkämykseen tarttuneet perhoset hellävaroin pois, jotta ne eivät eksyisi käytäviin.

Yhden matkapäivän vietimme Abu Dhabissa; reilun tunnin ajomatkan päässä Dubaista. Kuuluisaan Emirates Palace -hotelliin emme valitettavasti päässeet tutustumaan, mutta korkealta maailmanpyörästä ihailimme maisemia ja kimaltavaa merta, ja katsoimme upean taidokasta lentonäytöstä. Abu Dhabin formularadan näimme - tosin vain jonkin matkan päästä.


Hetki ennen auringonlaskua saavuimme Abu Dhabin ehkä tunnetuimman nähtävyyden - Sheikh Zayed Grand Mosquen - luo. Moskeija on tunnettu paitsi valtavasta koostaan (n. 12 hehtaaria), myös upeudestaan ja hulppeudestaan, sekä siitä, että se on yksi harvoja moskeijoita, johon myös muut kuin muslimit pääsevät vierailemaan. Häikäisevän valkoinen moskeija korkeine minareetteineen erottuu jo kauas. Moskeijaan mahtuu kerralla jopa 40 000 vierasta, eikä sinne pyydetä sisäänpääsymaksua. Pukeutumisen tulee olla asiallinen, ja naisten peittää päänsä. Tarvittaessa ovella kuitenkin jaetaan hupullisia lainakaapuja. Aurinko alkoi juuri laskea kun pääsimme moskeijan sisätiloihin, ja saimme muun kauneuden lisäksi todistaa kaihoisaa rukouskutsua, joka sai ihmisjoukot liikkeelle. Moskeijan materiaalit ovat myös henkeäsalpaavia; mm. marmoria ja helmiäistä. Moskeijan sisätiloissa on kirjailtu matto, joka peittää yli 5000m2:n suuruisen alueen, on käsintehty yli tuhannen matonkutojan toimesta, ja sisältää yli 2 miljardia(!) solmua. Sinervälle taivaalle kohoava täysikuu yhdessä valkoisten pylväskäytävien ja kaihoisan rukouksen kanssa tekivät hetkestä taianomaisen - ja varmasti unohtumattoman.

Vaikka Dubai ja Abu Dhabi ovat suuria, kauniita ja täynnä nähtävää, oli se kaikkein paras viikonlopussa kuitenkin se oman perheen kanssa oleminen. Yhdessä vietetty aika, uudet yhteiset kokemukset. Sitä ei mikään maailman marmori tai kirjailu korvaa.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Moskeijoista

Kun eurooppalainen kuulee sanan moskeija, mielessä välähtää jotain tämän tyyppistä:

Tässä kuvassa siis Abu Dhabin kuuluisa Sheikh Zayed Grand Mosque, joka on sekä kooltaan että ylellisyydeltään lähes vertaansa vailla.

No, se totuus on tietysti usein jotain ihan muuta - moskeijoita on yhtä monenlaisia kuin käyttäjiään. Saudi-Arabiassa päivittäisiä rukoushetkiä on viisi, aina auringonnoususta iltahämärään, ja kukin niistä kestää puolisen tuntia (hieman vaihdellen paikan ja päivän mukaan). Kukin rukous tulisi suorittaa ennen seuraavan alkamista, ja vaikka rukoilla voi missä tahansa (esim. auton voi mainiosti parkkeerata moottoritien varteen ja polvistua hiekkaiselle penkalle), moni kuitenkin suosii moskeijoita jos mahdollista. Ja melkein ainahan se on mahdollista; moskeijat on pyritty sijoittamaan niin, että ne ovat kaikkien lähettyvillä - esim. kauppakeskuksissa on naisten- ja miestenhuoneiden yhteydessä omat rukoushuoneet, joiden ulkopuolelle kengät jätetään rukoilemaan mennessä. Ja rukouskutsu tulee kuulua kaikkialle, niinpä moskeijat ovat melko lähellä toisiaan. Jopa huoltoasemilla on omat pienet moskeijansa...


Täällä Saudi-Arabiassa kaupat suljetaan rukouksen ajaksi, joten onkin kovin näppärää pitää puhelimessa rukoussovellusta, joka kertoo milloin seuraava rukous alkaa (tarkka alkamisajankohta vaihtuu auringonnousun ja -laskun mukaan) ja kauanko se kestää. Tarvittaessa sovellukseen saa myös äänet päälle, niin että rukous kajahtaa omasta puhelimesta jos nyt niin ikävästi kävisi että osuisi olemaan julkisen kutsun ulottumattomissa. Siinä missä suomalainen toimistotyöntekijä pitää tupakkatauon, täällä levitetään matto konttorin lattialle, rukousnauhan helmet alkavat kilisemään ja hiljainen rukouksen hyminä täyttää toimistohuoneen.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Autiomaassa teltassa

Eikös meillä kaikilla eurooppalaisilla olekin se ajatus, että täällä Saudi-Arabiassa asutaan autiomaassa teltassa...? No nyt on yhden illan verran kokeiltu sitäkin.
Viileämpinä talvikuukausina teltan vuokraaminen perheen tai ystävien kesken on itse asiassa hyvinkin suosittu ajanviettotapa. Dammamia ympäröivät hiekkakentät täyttyvät telttakylistä, joista voi vuokrata eri kokoisia telttoja seurueen tarpeen mukaan. Se mikä itseä ehkä hieman kummastuttaa on se, että osa teltoista sijaitsee aivan vilkasliikenteisen moottoritien varressa. Hyvät kulkuyhteydet, eikö?

Vuokrasimme yhdeksi illaksi teltan viettääksemme työkaverin läksiäisiä. Illan järjestelyt oli hoitanut eräs paikallinen työntekijämme, joka tunsi hyvin paikat ja perinteet, ja oli huolehtinut meille muille kaiken valmiiksi. Teltta-alueemme oli aidattu, ja siihen kuului kaksi suurempaa telttaa (perinteisesti toinen naisille ja toinen miehille), bajamaja-tyyppinen wc ulkona, sekä alueen vuokraajien pienoinen teltta kulmassa. Telttojen perustukset oli valettu; kesän ajaksi vain kankaat puretaan. Koska satun olemaan ainoa naispuolinen työntekijä meillä, vietimme kaikki aikaa vain yhdessä teltassa - minun ei tarvinnut mennä yksin omaan telttaan :) Kengät riisuttiin teltan ovella, ja lattia oli päällystetty pehmeillä kirjavilla matoilla. Teltan seiniä reunustivat istumatyynyt ja -patjat, sekä yksi korkeampi penkki, jos jonkun seurueen jäsenen olisi vaikea istua lattialle. Yhdessä päässä telttaa oli maassa nuotiosyvennys, jonka yläpuolella katossa oli avattava läppäluukku. Ihan beduiinielämän tunnelmaan emme päässeet, sillä teltassa oli sähköt ja nurkassa komea hd-televisio :)

Saapuessamme paikalle meitä odotti lounas; syvässä maakuopassa hiilloksella kypsytetty kokonainen lammas riisin kera. Luut ja elimet löytyivät myös lautasilta, ja koko komeus nautittiin luonnollisesti käsin, lattialla istuen. Joskus kuulee kerrottavan että ruoka on suussa sulavaa; tällä kertaa lause ei ole yhtään liioiteltu. Pohjoismaalainen pääsiäispöydän kuiva villasukka ei taida saudi-lampaan kanssa samaa lajia ollakaan..? Siinä sitten kahmittiin riisiä ja arvuultetiin mikä elin oli mikäkin.

Lounaan jälkeen keitettiin voimakkaan kardemummaista arabialaista kahvia sekä nautittiin kunafaa, paikallista makeaa paistosta, joka sisältää mm. pähkinöitä, ricotta-juustoa sekä kataifi-taikinaa, joka on kuin hienonhienoa rapeanmakeaa nuudelia. Lepäilyn jälkeen suuntasimme autiomaahan - perinteisen erämaan laivan tilalla vain oli vanha ja kolhiintunut, leveärenkainen lava-auto. Paksussa upottavassa hiekassa auto ohjattiin kiemurrellen dyyniä ylös, kurvailtiin sen päällä - ja ajettiin alas. Pudotus alaspäin oli kuin suoraan vuoristoradan jyrkimmän mäen harjalta - nopeus sentään ei onneksi ollut samaa luokkaa. Muutamalle meistä yksi lasku riitti, osa vauhdin hurmaamina halusi seuraavalla kerralla seistä lavalla tai istua ikkunalaudalla...

Loppuillan vietimme teltalla rupatellen, grillaten kanavartaita ja makkaroita, teetä ja kahvia juoden - ja tietysti vesipiippua eli shishaa poltellen! Shisha-piipun voi täyttää erimakuisilla tupakoilla, eikä se ole yhtä vahvaa kuin tavallinen tupakka. Niinpä polttelijat (sekä miehet että naiset) saattavatkin kauniilla säällä istuskella piippuineen tuntikausia jutustellen ja pikkuhiljaa pössytellen.

Autiomaan ilta kylmeni, vaikka iltapäivän navakka tuuli hellittikin. Nuotio sisällä teltassa savutti vaikkakin lämmitti samaan aikaan, ja hiilloksella paahdetut kastanjat maistuivat kahvin kyytipoikina. Kotiin lähtiessämme tähdet hohtivat taivaalla - vaikkakin viereinen moottoritie ja ne kymmenet muut valaistut teltat ehkä hieman häiritsivät henkistä siirtymistä sinne muinaiseen paimentolaisaikaan...

maanantai 23. tammikuuta 2017

Ulkoilua Cornichessa

Pilvinen lauantaipäivä Cornichen rantakadulla.  Kallioilla istuu jokunen pariskunta katselemassa kauemmas riutalle laskeutunutta flamingoparvea. Ne erottuvat vaaleanpunaisina möhkäleinä siniharmaasta vedestä. Odotan kauan nähdäkseni niiden lähtevän liikkeelle, mutta nyt ei ole sen aika. Usean kilometrin mittaisella kävelykadulla on liikkujia, toiset juoksutrikoissaan, toiset abayoissaan. Monelle lapselle on otettu polkupyörä mukaan. Jokunen piknik-viltti on levitetty, onkivapoja on pystytetty rannan tuntumaan, ja lapset säntäilevät leikkipuistoissa. Ilma on poikkeuksellisen raikas, muttei kuitenkaan kylmä tai liian tuulinen. Ulkoilusta täällä pitää nauttia aina silloin harvoin kun siihen todella on mahdollisuus. Lopulta vuoden ensimmäinen vesisade kastelee hiukset, ja lähdemme kotiin. Sade täplittää kevyesti asvaltin ja jättää auton hiekkaiseen ikkunaan likaraidat, mutta ei riitä kastelemaan kukkaruukkujen multaa. Toivottavasti vielä sataa ennen ensi syksyä.




keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Joulunjälkeistä elämää

Tammikuu on edennyt yli puolen kuukauden, ja joulun ja kotona vietetyn ihanan loman jälkeen on taas palattu arkeen. Työpäivät ovat yhtä pitkiä kuin ennenkin, lapsia vielä kouluaamuisin nukuttaisi, aurinko paistaa ja hiekka pöllyää. Sadetta ei ole saatu sitten marraskuun loppupuolen.
Elämä on hyvällä tavalla arkista. On pieniä ja suuria matkasuunnitelmia keväälle, ensi kesän kuviot jo kajastelevat ajatuksissa, ja päivät vilahtavat nopeasti ohi. Jokapäiväinen auringonpaiste virkistää ja rauhoittaa Suomen harmauden ja lyhyiden päivien jälkeen.
Tähän aikaan vuodesta myös linnut laulavat, niillekin sää on sopiva.