Olen puuhaillut puutarhassa. Harventanut aloe vera -rykelmän pensasaidan vierestä, istuttanut niitä eri puolille pihaa, yhdessä lukinliljojen ja bougainvilleoiden kanssa. Ostanut kiinanruusuja ruukkuihin, ja talon seinustalle pelargonioita - muistuttamaan Suomesta ja Suomen kesistä. On vehreää, ja linnutkin laulavat ja visertelevät. Sitä ne siis eivät tee kesällä, kun on liian kuuma... Olemme syöneet viikonloppuisin ulkona, pihakatoksen alla, miellyttävässä lämmössä ja leppeässä tuulessa. Olen kokeillut uusia reseptejä; irakilaista aprikoosein höystettyä lammaspataa, marokkolaista kasvistaginea, kurpitsakeittoa... Perheen prinsessat nyrpistelevät uusille mauille, mutta onhan se kiva kokeilla jotakin uutta, ja opetella käyttämään uusia aineksia. Muutenkin, olen jo kauan halunnut opetella tekemään erilaisia - oikeasti maistuvia - kasvisruokia. Pöytään jotain muutakin kuin jauhelihaa eri muodoissaan. Nyt on aikaa ja mahdollisuuksia harjoitella, kun kaupat notkuvat erilaisia kasviksia, tuoreita ja edullisia.
Perjantaina kävimme Dammamin alueella ajelemassa, ja vietimme jonkin aikaa King Fahd-puistossa. Puiston alue on joskus ollut useita neliökilometrejä, mutta nyt siitä vain osa on hoidettua, ja loppu kuivuu, rappeutuu ja villiintyy omaa aikaansa. Lapset kiipeilivät ja juoksivat leikkipaikoilla, ja aikuiset olivat kokoontuneet pieniin ryhmiin nurmikolle - usein naiset omaansa ja miehet omaansa. Grillit savusivat, moni oli pystyttänyt telttakankaisia tuulensuojia ja niiden varjoon retkihuovat ja -tuolit, sekä runsaat eväät. Tänne tullaan viettämään päivää, ei vain käymään. Toisin kuin Cornichen ranta-alueilla, täällä ei juurikaan ulkomaalaisia näkynyt, ja perheemme vaaleahiuksiset jäsenet jopa keräsivät tuijotusta osakseen.
Puiston jälkeen poikkesimme läheisessä ostoskeskuksessa. Keskuksen ylimmässä kerroksessa on lapsille tarkoitettu vesipuisto ja huvipuisto, jolla hyvinkin on enemmän kokoa kuin tavallisella suomalaisella tivolilla. Kuten muihinkin viihdepaikkoihin, tähänkin huvipuistoon ostetaan kortti, johon voi ladata arvoa, ja joka leimataan laitteissa. Erillisiä päivämaksuja ei siis ole. Saimme lapset lopulta paikan päältä pois lupaamalla, että maaliskuussa olevan lomaviikon aikana tuomme heidät jonakin iltana huvipuistoon.
Lauantaina kävimme koko perhe pelaamassa tennistä. Tai no pelaamassa... Mieheni on ainoa, joka todella osaa pelata; minäkin olen alkanut vasta täällä opettelemaan, ja tällä hetkellä tavoitteena on osua palloon. Tytöistä erityisesti vanhempi on ihastunut tennikseen, ja hänelle ostimme oman lastenmailankin. On ihanaa nähdä lapsen into ja ilo, ja kuinka nopeasti hän kehittyy ja innostuu lisää omasta osaamisestaan. Minä ja nuorimmainen keräsimme palloja, kun isä ja tyttö pelasivat ja harjoittelivat. Tällaisia saisivat kaikki viikonloput olla. Kiireettömiä. Kevyitä. Lämpimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti