tiistai 21. kesäkuuta 2016

Vihreää ja vehreää

...eli Suomessa ollaan! Olen nyt lasten kanssa viettänyt kymmenisen päivää koti-Suomessa, ja niihin on mahtunut niin sadetta kuin pilvetöntä taivastakin, kylmää ja hellettä; niin kuin Suomen kesään aina. Yhteistä jokaiselle päivälle on ollut vihreys; vielä useamman päivänkin jälkeen se jaksaa yllättää positiivisesti ja samalla rauhoittaa mieltä. Ilma on happirikasta, ulkona ollaan oltu joka päivä, eikä juuri mikään tunnu terapeuttisemmalta kuin puuhailu puutarhassa. Hiekkaa ja tukahduttavan kuumaa kosteutta emme nyt ole kaivanneet. Tomaatit, perunat ja kurkut maistuvat sille mille pitääkin, samoin maito. Ruisleipää löytyy hyllytolkulla. Kotona on hyvä olla, kaikin puolin.





Syksyllä perheessämme on tiedossa muutoksia. Syyskuun alussa aloitan myös itse työt Dammamissa, mieheni työpaikalla markkinointiassistenttina. Pääsääntöisesti naiset Saudi-Arabiassa eivät työskentele, ja ne harvat työpaikat ovat sairaanhoitajille, opettajille ja lastenhoitajille, joskus myös kassatyöntekijöille. Toimistoon pääseminen on harvinaista herkkua ja varsinainen onnenpotku; etenkin kun en aktiivisesti etsinyt töitä; en olisi uskonut niitä edes etsimällä löytävänikään. Saudi-Arabiassa ei ole tuloveroa, joten palkan saan lyhentämättömänä. Oman värinsä varmasti työhön tulee tekemään se, että ensinnäkään en itse voi autoilla työpaikalle. Niinä päivinä, joina mieheni on matkatöissä, joudun joko ottamaan taksin, tai ehkä turvautumaan jonkun työkaverin apuun. Ja ne työkaverit... Toimisto on pieni, ja tulen olemaan siellä ainoa nainen. Työtoverit ovat eri Lähi-Idän ja Aasian maista, ja varmasti kohtelevat minua kohteliaasti ja asiallisesti, mutta huoletonta vitsailua tai uusia ystäviä tuskin voin odottaa saavani. Työrauha varmasti ainakin turvattu... Toisaalta, on varmasti mielenkiintoista nähdä erilaisia työskentelytapoja. Ja työ itsessään toki houkuttelee ja haastaa.
Perheessämme aloittaa elokuussa filippiiniläinen kotiapulainen, hieman yli 30-kymppinen nainen. Hän on tähän asti työskennellyt viereisessä compoundissa, toisessa perheessä, joka nyt palaa kotimaahansa. Hän vaikuttaa reippaalta ja iloiselta, ja puhuu hyvin englantia. Koska lapset palaavat koulusta jo hieman puolenpäivän jälkeen, oli miltei välttämätöntä ottaa joku työskentelemään kotiin. Muutamaksi tunniksi palkattu lastenhoitaja tulisi lopulta meille kalliimmaksi kuin joku, joka meillä kotona asuu, ja tekee siinä samalla vielä kotityötkin. Filippiiniläinen ruoka on myöskin hyvää... :)
Nyt on kuitenkin aika keskittyä kesään ja lomailuun. Rauhoittua ja nostaa kasvot aurinkoon. Ulkoilla ja syödä marjoja. Puuhailla puutarhassa ja uida järvessä. Valmistautua uusiin haasteisiin.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Ramadanin alkumaininkeja

Ramadan, eli muslimien vuoden suurin juhla-aika, alkaa maanantaina. Kestoltaan ramadan on kuukauden mittainen, ja päättyy noin kolme päivää kestävään juhlaan, eidiin. Ramadanin aikanahan muslimit eivät syö auringonnousun ja auringonlaskun välillä, eli elämä keskittyy myöhäiseen iltaan ja yöhön (tällä hetkellä aurinko laskee puoli seitsemän maissa illalla, ja nousee kolmen tienoilla aamulla). Niinpä ostoskeskukset ja ravintolat ovat keskittäneet toimintojaan iltaan; myös compoundin bussit kulkevat maanantaista alkaen vain iltaisin. Useimmista ravintoloista ei ruokaa edes päiväsaikaan saa...
Ramadanin alkamisen näki tänään ruokakaupassa. Pääsääntöisesti perjantaiaamuisin ruokakaupassa saa nauttia ruhtinaallisesta rauhasta; kaupat ovat ennen aamupäivän rukousta vain muutaman tunnin auki, ja ani harva vaivautuu heräämään riittävän aikaisin tehdäkseen ostoksensa heti aamusta. Vaan toisin oli tänään. Jonot kassoille ulottuivat lähes kaupan toiseen päähän, käytävillä ei mahtunut kulkemaan, ja kärryt notkuivat ruokien painosta. Tämä viikonloppu on muslimien viimeinen mahdollisuus hetkeen herkutella ja mässäillä, ja se kyllä käytetään hyväksi.
Alun perin meidän oli tarkoitus tänään lähteä viettämään päivää Bahrainiin, ehkä käydä elokuvissa katsomassa Angry Birds, syödä hyvin. Oli kuitenkin ennakoitu, että rajalla menijöitä olisi liiankin kanssa; vaikka muslimit tunnetusti eivät nauti alkoholia, Bahrainin baarit ovat takuuvarmasti tänä viikonloppuna täynnä... Emme jaksaneet lähteä kokeilemaan rajalle onneamme; sieltä kun ei pääse kääntymään takaisin, jos jonoa onkin liikaa.
Minä ja lapset ehdimme sujuvasti ramadanin alta pois; sunnuntaiaamuna varhain lähdemme kohti koti-Suomea! Pitkä toukokuun helleaalto näyttää siellä sopivasti päättyvän, ja lämpötilat palaavat kesäkuulle tyypillisiin sateisiin ja koleaan... Toisaalta, lämpöä ja aurinkoa on nyt nähty taas jonkin ajan tarpeisiin. Pakkaaminen on jo aloitettu. Suomi, täältä tullaan! :)