Tähän mennessä meidät on kutsuttu kahdesti lastenkutsuille; sankarit ovat täyttäneet yhdeksän ja seitsemän vuotta. Toinen oli tyttö, toinen poika. Toinen oli kotoisin Meksikosta, toinen Intiasta. Nyt huolestuttavasti näyttää, että seuraavat juhlat vietetään maaliskuussa meidän perheessä, kun rakas nuorimmainen täyttää viisi vuotta.
Jaa että miksikö huolestuttaa? Suomessa olemme jo pitäneet lapsille erikseen kaverisynttäreitä, mutta täällä ne tuntuvat olevan kokonaan oma lukunsa. Paitsi ne kaverit, tietysti myös kavereiden vanhemmat ja muut perheenjäsenet on kutsuttu juhliin. Kummatkin juhlat vietettiin ulkona; toisia varten pojan äiti oli vuokrannut suuren allasalueen. Kutsuttuja lapsia oli molemmissa juhlissa ehkä kolmisenkymmentä; lisäksi heidän perheensä, mikä teki juhlakansasta noin satahenkisen. Toisiin juhliin oli palkattu kokki ja useampi tarjoilija, sekä valokuvaaja kuvaamaan vieraita, toisissa äiti oli viimeisen viikon ajan ystäviensä kanssa valmistanut erilaisia oman maansa herkkuja.
Vierailin intialaisen äidin kotona ennen hänen poikansa juhlia. Talon yksi makuuhuone oli varattu koristeille ja tykötarpeille, joita oli laatikkokaupalla ja pussitolkulla. Osa valmiiksi ostettuja, osa tehtiin itse. Tähän tekemiseen osallistuin minäkin yhdessä muiden ystävien kanssa; silkkipaperiköynnöksiä, kasvonaamioita, hassuja hattuja, julisteita seinille. Kyseinen äiti ei tehnyt mitään muuta kuin valmisteli syntymäpäiviä viimeiset kaksi viikkoa joka päivä.
Yhteistä molemmille juhlille oli piñata; paperimassasta tehty valtava pallo, joka koristellaan kreppipaperilla. Toisissa juhlissa se oli rantapallo, toisissa yksisilmäinen Minion. Juhlien lapset jakautuvat kahteen jonoon, omansa tytöille ja pojille, pienimmät jonon kärkeen. Yksitellen lapset astuvat piñatan alle, ja lyövät sitä kepillä lyhyen laulun ajan. Kun yksi (useimmiten joku niistä isoimmista) lopulta saa piñatan rikki, syöksyvät kaikki lapset sen alle. Piñata on täytetty karkeilla ja pienillä leluilla, ja niitä lapset keräävät pusseihinsa niin paljon kuin ehtivät. Juhlien päätteeksi jokainen lapsi saa vielä kotiin viemisiksi pienen lahjapussin, jossa on leluja, karkkia ja tarroja.
Yhdet ystävän synttärit vietettiin täällä tammikuussa, kun vielä olimme Suomessa. Juhlista en ole sen enempää kuullut, mutta tiedän, että äiti aloitti tavaran haalimisen ja valmistelut lokakuun lopulla.
Toukokuussa on tiedossa juhlien uusintakierros meidän perheessä, kun esikoinen täyttää seitsemän. Jos aloittaisin valmistelut jo nyt, voisin ehkä pitää molemmat juhlat samalla volyymilla kuin nuo, joissa olemme käyneet? Kuitenkin, minä ajattelin viettää nuorimmaisen juhlat täällä meillä kotona. Kutsua ne lähimmät ystävät, joita on enintään kymmenkunta (no, hyvä on, perheet saavat tulla mukaan). Leipoa kakun ja jotain pientä suolaista. Hoitaa koristelun ilmapalloilla. Ehkä nyt hankkia sen piñatan, kun tyttö jo sitä osaa pyytää. Juhlistaa niin, että sekä sankari että vanhemmat ehtivät nauttia itse juhlista ja kaikista vieraista. Pitää lapsen juhlat lapsen mittaisina. Ei se määrä vaan se laatu, eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti