maanantai 28. maaliskuuta 2016

Synttäreiden viettoa

Nuorimmaisemme viisivuotissyntymäpäiviä vietettiin reilu viikko sitten. Compoundilta varattuun saliin kannettiin pitsaa, mehua, vettä, naposteltavia ja tietysti se kakku. Vaaleanpunainen ja kirsikkatäytteellä, kuten synttärisankari vaati. Seinät koristeltiin koristeköynnöksin ja ilmapalloin. Kutsuttuja oli (lapset vanhempineen ja sisaruksineen) yhteensä n. 30, joista lähes puolet ei ollut vielä edellisenä iltanakaan vahvistanut tulemistaan. Ja joista osa sitten tuli, ja osa ei. Lasten kanssa oli etukäteen suunniteltu soittolista erilaista musiikkia.
 



 
Juhlat kuluivat lasten leikkiessä, aikuisten rupatellessa pöydissä. Ainoana virallisena ohjelmanumerona oli piñata, joka sankarin toiveesta oli sekin prinsessateemaa. Ystävän avustuksella piñata oli edellisellä viikolla tehty ja koristeltu, ja myöhemmin täytetty muutamalla kilolla karkkia ja tikkareita, pieniä leluhahmoja ja pyyhekumeja. Kun kovia kokenut pallo lopulta halkesi, säntäsivät lapset yhtenä rykelmänä sen alle keräämään pusseihinsa niin paljon herkkuja kuin ennättivät. Läksiäislahjaksi kukin pieni vieras sai vielä lahjapussukan, jossa oli herkkuja sekä pieni lelu.



Kun viimeiset vieraat lopulta olivat lähteneet, tila siivottu ja tavarat viety kotiin, oli väsymyksen hetki. Siis aikuisilla - lapset keskittyivät tietysti availemaan lahjoja ja tutkimaan uusia leluja. Kun meillä seuraavan kerran vietetään lastensynttäreitä - mikä valitettavasti tapahtuu jo toukokuussa - en enää käy tätä rumbaa läpi. Sitten varataan paikallisesta HopLopista tai vastaavasta juhlatila ja tarjoilut - ja keskitytään nauttimaan lasten ilosta.

Pääsiäisen aikaan


Pääsiäismaanantai. Pilvistä, ajoittaista vesisadetta - ja lämpötila +29. Kateellisena katselen sosiaalisesta mediasta suomalaisten ystävien kuvia; ulkoilua jäällä, pajunkissoja, makkaranpaistoa, aurinkoa. Pääsiäinen on aina ollut yksi parhaista juhlapyhistä Suomessa minulle. Ehkä se on vain mielikuva, mutta minulle pääsiäisestä alkaa kevät, lumet sulavat, ja aurinko paistaa - aina. Voihan olla, ettei se edes ole totta, mutta sellainen on minun mielessäni Suomen pääsiäinen. Ja sen Suomen pääsiäisen ajatteleminen saa minut tuntemaan koti-ikävää.
Ei liene yllättävää ettei pääsiäistä - kuten mitään muitakaan kristillisiä juhlia - vietetä Saudi-Arabiassa. Ei sen enempää sitä kristillistä osuutta risteineen ja piikkikruunuineen, kuin niitä tipuja ja pupujakaan. Jälleen kerran, vuodenaikojen vaihtelu ja ajan kuluminen tuppaavat hämärtymään, kun itselle tuttuja ajan merkkipaaluja ei ole. Kinder-munia kaupasta sentään saa, tosin niitäkin ympäri vuoden.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Hurjaa kyytiä

...sattuipa osumaan moottoritiellä silmiin...
Rampilta tuli tielle kaksi lava-autoa, joissa molemmissa lava oli lastattu lapsilla - toisessa autossa tyttöjä ja toisessa poikia. Autot sujahtivat sulavasti muun liikenteen sekaan, ohittelivat siinä missä muutkin, ja lapset vilkuttelivat iloisesti. Kuvan autossa kyydissä pojat - tytöt olivat heitäkin nuorempia, ehkä 3-6 -vuotiaita. Tyttöjä kuljettanut auto ajoi niin kovaa, että ajamalla 120 km/h emme saaneet autoa valokuvausetäisyydelle...


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Lomapäiviä

Lapsilla on kevätloma - siis se, mitä Suomessa kutsutaan hiihtolomaksi. Täällä ei juuri hiihdetä, ennemminkin uima-allaskausi on lopulta käynnistetty. Hitaasti mutta varmasti, satunnaisten sateiden kautta, lämpötilat alkavat nousemaan ja viihtymään +30 asteen tienoilla. Ilmastoinnit käynnistetään, eikä yöllä auki pidettävä ikkuna enää riitä viilentämään huoneita.
Lasten loma on kokonaisuudessaan 10 päivää, tämän viikon vielä. Loma alkoi kuten niin usein Suomessakin, vesisateessa. Pilvistä on muutenkin ollut, mutta lämmintä kuitenkin. Loma aloitettiin pitkällä viikonlopulla Bahrainissa. Varasimme hotellin, jossa oli pieni kaistale rantaa, suuri uima-allas sekä muutama ravintola; ajatuksena oli viettää koko viikonloppu vain hotellin alueella.
Ja niin me teimmekin. Lapset uivat päivittäin useita tunteja, sekä meressä että altaassa, ja me aikuiset otimme aurinkoa, lueskelimme, nautimme olostamme. Lepäsimme ja söimme hyvin. Ainakin minulle kolme päivää oli juuri sopiva aika; pitempi löhöily olisi jo alkanut hermostuttaa ja olisin kaivannut enemmän tekemistä.





Huomenna lähdemme kahdeksi päiväksi Riyadhiin, mukaan mieheni työmatkalle. Siellä olen luvannut viedä lapset johonkin sisähuvipuistoon, se kun oli jo lomalle heille luvattu. Ja loman viimeiset päivät taitavatkin kulua lauantaisia 5-vuotissynttäreitä valmistellessa, niistä kun taitaa tulla hieman suuremmat juhlat kuin alun alkujaan ajattelinkaan. Ei se, että kutsuttuja ystäviä on yhdeksän, mutta myös monen ystävän vanhemmat ja sisarukset ovat automaattisesti tulossa mukaan, mikä nelinkertaistaa juhlavieraiden määrän.. Jossain vaiheessa jo luovutin, ja päätin kodin sijasta viettää juhlat compoundin yhteisessä kokoontumistilassa, jota saa juhlia varten varata. Mutta niistä juhlista lisää myöhemmin... :)

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Delfiinejä

Toissa viikonloppuna veimme lapset pieneen ulkohuvipuistoon Dammamissa, Dolphin Villageen. Ulkohuvipuistoja ei ole täällä montaa, ne kun voivat olla käytössä vain hyvin rajatun ajan vuodesta; suurin osa on rakennettu kauppakeskuksiin sisälle, ja ne saattavat viedä jopa kokonaisen kerroksen. "Delfiinikylän" huvipuisto oli pienille lapsille juuri sopiva, isommat ehkä jo kyllästyisivät. Vesiliukumäet eivät olleet vielä käytössä, ja niihin sää olisi vielä ollut hieman viileä. Navakka tuuli mereltä toi paikalle myös jokusen sadepilven, ja muutaman vesipisaran.



Huvipuistolaitteiden lisäksi alueella on ravintola, josta löytyy pöytiä miellyttävästi ulkoa meren rannalta, sekä sisältä. Lisäksi alueella on sirkusesityksiä, matelijanäyttelyitä - ja delfiiniesitys. Valitettavasti emme päässeet delfiineitä katsomaan; juuri kun olimme sinne suuntaamassa, esityksiin tuli pidempi tauko. Kun vielä synkät pilvet vyöryivät alueen ylle, päätimme olla jäämättä odottamaan, ja mieluummin tulla uudelleen toisen kerran. Puiston työntekijän kaulassa ollutta pientä käärmettä tytöt sentään pääsivät silittämään :)
Lisäksi puiston vieressä on pieni lomakylä, josta voi vuokrata huoneistoja. Kävimme siellä nopeasti tutustumassa, ja muutamassa huoneistossa on jopa oma uima-allas. Tietenkin siis sisäpihalla ja korkeiden muurien suojassa.
Erityiseksi Dolphin Villagen tekee sen sijainti. Se sijoittuu keinotekoisen Marjan-saaren ja mantereen yhtymäkohtaan; kapealle maakaistaleelle, jonka molemmin puolin on merta. Marjan-saari on pitkä ja kapea kiemura meressä; vain autotien levyinen. Kaartuvan tien päässä on pallon muotoinen alue, jossa on paikallisten suosima ulkoilu- ja piknik-alue. Muutamia myyntikojuja (kahvia, leluja, makeisia) lukuun ottamatta Marjan-saaren alue ei juuri poikkea vaikkapa Cornichen rantakaistaleista. Täällä ulkoilu onkin lähes poikkeuksetta ajan viettämistä ulkona, ei niinkään liikkumista ja aktiivista puuhaa kuten Suomessa.


torstai 3. maaliskuuta 2016

Hiuksia ja niiden leikkaamisia

On asioita, joita länsimaisessa kulttuurissa kasvaneena pitää itsestäänselvyyksinä; asioita, joiden puuttuminen voi aiheuttaa syvää hämmennystä. Saudi-Arabiassa yksi näistä puuttuvista itsestäänselvyyksistä on minulle ollut kampaamopalvelut. Siis naisille tarkoitetut. Dammamissa on kokonainen kortteli miesten parturiliikkeitä vieri vieressä; täällä myymälät ja palvelut monesti keskittyvät - yksi katu myy vain kaakeleita, viereiseltä löytyvät autonvuokraamot ja pienen matkan päästä vaikkapa räätälit. Toisaalta keskittyminen on hyvästä; on valinnanvaraa ja hinnat pysyvät maltillisina; toisaalta on välillä rasittavaa matkustaa tiettyyn kaupunginosaan jotakin tiettyä ostaakseen. Ostoskeskuksista toki löytyy vähän kaikkea, mutta monesti myös huomattavasti kalliimmalla kuin näistä syrjäisemmistä pikkuputiikeista.
Lapsille on myös omia parturiliikkeitä. Yhdessä niistä käytimme meidän tytöt. Kun nyt kyse ei ollut sen kummemmasta kuin latvojen ja etuhiusten tasoittelusta, niin mitä siinä suotta aikaa tuhraamaan? Tyttö tuoliin, kappa ylle ja muutama rivakka veto saksilla - valmista tuli. Viisi minuuttia per lapsi on jo tehokasta työskentelyä - eikä lopputulos käytettyyn aikaan nähden ollut lainkaan huono :)
Mutta se naisten hiustenleikkaus. Paikalliset naiset eivät julkisella paikalla saa paljastaa päätään, joten kampaamoitakaan ei ihan joka kulmasta löydy. Ensimmäiset kuukaudet kuluivat ystävien kanssa tuskaillessa, kun kukaan ei tuntenut ketään, tai tiennyt mitään paikkaa, jossa pääsisi leikkauttamaan hiuksiaan. Eräässä paikallisessa ostoskeskuksessa on "ladies boulevard"; alue, joka on tarkoitettu vain naisille. Sieltä löytyy kosmetiikkaa, alusvaatetta, kauneussalonkia ja kampaamoa. Ja hinnat on hilattu pilviin; etenkin kun yleensä palvelut täällä ovat suomalaisittain lähes ilmaisia. Jotenkin siinä tilanteessa, periaatteesta, en halua hiustenleikkauksesta maksaa enempää kuin mitä se Suomessa maksaisi. Ei siis sinnekään.
Monet naiset matkustavat compoundista toiseen, kun jollakulla on hyvänpäiväntuttu, joka tuntee jonkun, joka on joskus leikannut hiuksia. Sitä kautta moni hoitaa asian. Toisaalta, nyt kun tietää mitä etsii, löytyy hieman syrjäisemmiltä kaduilta silloin tällöin "ladies center"; kauneussalonkia ja kampaamopalveluita. Talot on aidattu, ikkunat teipattu tiiviisti. Ulkoa päin ei mitenkään voi tietää mitä sisältä löytyy. Näiden ovikelloja en ole vielä lähtenyt soittelemaan, sillä uudella compoundilla on oma naisten salonki.
Salonkia pyörittää kolme rouvaa, joista kukin tekee erilaisia palveluita; kampaamoa, käsi-, kasvo- ja jalkahoitoja, hierontoja. Eikä talon ulkopuolella kuitenkaan lue mitään. Jollen tietäisi, en mitenkään voisi arvata, että kyseiseen taloon on syrjemmälle, muurin taakse, rakennettu lisäsiipi, jossa on maitolasi-ikkunat, ja jonka suojissa myös hijabin voi riisua. Sisätilat ovat hyvin siistit ja viihtyisät, ja näiden kolmen arabitaustaisen rouvan lisäksi asiakkaita palvelee filippiiniläinen tyttö apulaisena; hän pesee hiuksia, siivoaa lattiaa ja ottaa varauksia vastaan.
Kampaaja asuu toisessa compoundissa, hän tulee paikalle tilauksesta. Hän on arabitaustainen, ja saapuu siis paikalle abayassa ja huivissa. Ne hän kuitenkin välittömästi ottaa pois, ja - tadaa! - niiden alta paljastuu tyköistuva naruolkaiminen mekko, joka ei paljon jätä arvailun varaan. Rouva käy polttamassa tupakan sillä välin kun hiukseni pestään, ja sen jälkeen hän ryhtyy töihin. Sakset napsahtelevat muutamaan otteeseen, ja niin on latvat lyhennetty, ja vieläpä kerrostettu hiukset. Sitten vielä föönaus ja tuuheutus, ja homma on hoidettu. Vartin päästä minut on jo työnnetty ulos kampaamosta. Vaikka räväkkyys ja nopeus hätkähdyttivät, niin ei jäljessä ole moitteen sijaa. Ja hintakin miellyttää kukkaroa; tänne tulen varmasti toisenkin kerran.
Ehkäpä vähitellen pääsen siihen tilanteeseen, että arjen pienet asiat jo sujuvat kuin itsestään. Ehkä silloin jo löydän myös ne piilotetut ja tarkkaan varjellut palvelut ja paikat, jotka pitää tietää löytääkseen.