maanantai 31. elokuuta 2015

Tutustumiskäynti sairaalaan

Olen käynyt Saudi-Arabiassa paikallisen terveydenhuollon asiakkaana, eikä minulla edelleenkään ole tietoa miten järjestelmä toimii. Tai ehkä hämmennystä aiheuttaa se, että tiedän järjestelmän, mutta pääsääntöisesti se ei kuitenkaan toimi kuten - ainakin suomalaisen näkökulmasta - pitäisi toimia.
Kerrotaanpa. Olin kärsinyt voimakkkaasta kurkkukivusta jo parisen viikkoa, joka ei parantunut lääkkeillä, vaan päinvastoin paheni ja lopulta nosti kuumeen. Perheellämme on mieheni työn kautta yksityinen terveysvakuutus, joka kattaa asioinnin tietyssä paikallisessa sairaalassa. Ymmärtääkseni samoin myös paikalliset asioivat yksityisten vakuutusten kautta, ja perheille nimetään oma nimikkolääkäri. Meitä oli neuvottu menemään sairaalaan ilman ajanvarausta, sitä ei kuulemma tarvittu.
Ensin marssimme vastaanottotiskille. Tiskin takana työskentelevä rouva ohjasi meidät ajanvaraustiskille, jossa toinen rouva ystävällisesti kertoi, että seuraava vapaa aika olisi vasta neljän päivän kuluttua. Ilmoitimme, ettemme voi odottaa neljää päivää, jonka jälkeen meidät ohjattiin takaisin vastaanottotiskille. Siellä todettiin, että tässä tapauksessa voimme kysyä suoraan osastolta, josko heillä olisi mahdollisuus ottaa vastaan ilman ajanvarausta. Rouva neuvoi meille tien silmä-, nenä- ja kurkkutautien osastolle. Hänen ohjeidensa mukaan päädyimme ortopediselle osastolle, jossa pahoiteltiin, että asialle ei heidän osastollaan voida mitään tehdä, ja opastivat oikean tien silmä-, nenä- ja kurkkutautien osastolle. Osastolla neuvottiin kysymään suoraan lääkäreiltä. Yksi sanoi, että hänellä ei ollut vapaita aikoja, ja ohjasti toisen puheille. Tällä lääkärillä olisi puolen tunnin päästä vapaa aika - hienoa! Seuraavaksi rekisteröimään aika järjestelmään. Osaston toimistolla tätä ei kuitenkaan voitu tehdä, sillä tietoni eivät olleet vielä sairaalan potilastietojärjestelmässä. Meidät lähetettiin takaisin vastaanottotiskille, josta olimme kierroksen aloittaneet, ja jossa lopulta tietoni kirjattiin järjestelmään ja meiltä veloitettiin vastaanottomaksu. Tämän jälkeen takaisin osastolle, jossa nyt lopulta vastaanottoaika voitiin rekisteröidä järjestelmään. Yllättäen, pääsin vastaanotolle ennen sovittua aikaa. Lääkärin määräämä antibioottikuuri sekä muut lääkkeet voi ostaa sairaalan tiloissa toimivasta apteekista, jossa ne maksoivat neljäsosan siitä, mitä etukäteen saamassamme laskussa luki.
Saamastamme palvelusta tai hoidon pätevyydestä ei mitään pahaa sanottavaa ole, mutta muuten kokemuksena mielenkiintoinen. En ole vielä päättänyt mistä pisteestä aloitan, jos ja kun seuraavan kerran meillä tulee asiaa lääkäriin.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pieniä hetkiä

Ensimmäinen viikko jälleen Dammamissa on sujunut rauhallisesti. Lasten tunnelma on odottava; päivät ennen koulun alkua vähenevät, uusia vaatteita ja koulutarvikkeita on ostettu. Itsekin odotan jo paluuta jonkinlaiseen arkeen ja päivärytmiin, sekä muutamaan päivittäiseen tuntiin omaa aikaa.
Kuumuus Saudi-Arabiassa jatkuu ennallaan. Yön alin lämpötila lähentelee +30:a, ja päivisin lukemat nousevat yli +40:n. Paljon sisällä vietettyjä tunteja, odottaen illan rukouksen, Maghribin, hetkeä, jolloin aurinko laskee. Tällä hetkellä Maghrib on hieman iltakuuden jälkeen. Silloin ulkoilemme ja käymme altaalla, muutamana iltana myös pelaamassa tennistä.
Mielestäni Maghribin hetki on päivän kaunein. Kevyt tuuli nousee samanaikaisesti kun rukousten surumielinen musiikki alkaa kaikua compoundin takaisesta moskeijasta. Taivas on vanhan roosan värinen, ja laskevan auringon viimeinen punainen värjää puiden runkoja ja rakennusten seiniä. Hetkessä on jotakin taianomaista ja ikiaikaista.

tiistai 18. elokuuta 2015

Kuvia Bahrainista

Tullissa


Hotellin altaalla



Durrat Al Bahrainin tekosaaret



Auringonlasku Manamassa


Kokemuksia Bahrainista

Tällä kertaa emme lennä suoraan Saudi-Arabiaan, vaan Bahrainiin. Tarkoituksenamme on lomailla perheen kesken muutama päivä, ja siihen tarkoitukseen Bahrain soveltuu loistavasti. Pieni Bahrainin saari on yhdistetty muutaman kymmenen kilometriä pitkällä sillalla Saudi-Arabiaan, ja sillan puolivälissä on molempien maiden tulli- ja passintarkastuspisteet. Bahrain on saudiväestön keskuudessa erittäin suosittu lomanviettopaikka, ja niinpä tulliasemat täyttyvätkin viikonloppuisin autoista. Bahrainissa elämä on vapaampaa; pukeutumissäännökset eivät ole tiukkoja, ja alkoholia tarjoillaan ainakin suuremmissa hotelleissa.
Saari on viitisenkymmentä kilometriä pitkä, ja n. 15 km leveä. Asutus keskittyy pohjoisosaan. Pääkaupunki Manama ei juurikaan poikkea Saudi-Arabian kaupungeista, vaikka ehkä onkin hieman paremmin järjestäytynyt, ja ajokulttuuri on huomattavasti hallitumpaa. Täällä myös naiset saavat ajaa autoa. Kiertelemme saarta ristiin rastiin muutaman päivän aikana, ja käymme mm. katsomassa seutua, jonne alunperin olimme aikoneet asettua asumaan. Alue vaikuttaa viihtyisältä, vaikka siitä ehkä puuttuukin compoundin tarjoama yhteisöllisyys. Toisaalta, ei ole poissuljettua, että jonakin päivänä voisimme siellä vielä asuakin; mitä kaikkea elämä vielä tuo?
Hotellillamme on hulppea uima-allasalue, ja terassin reunalta alkaa meri. Viereisellä hotellilla on jopa omaa merenrantaa pieni kaistale. Pääsääntöisesti vietämme aikaa allasalueella, ja joka päivä käymme ajelemassa ja tutustumme ympäristöön. Yhtenä päivänä viemme lapset läheisen kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa(!) sijaitsevaan vesipuistoon. Käymme myös meren rannalla. Rannalla ei ole suotavaa olla bikineissä, emmekä ui.
Vaikka pukeutuminen Bahrainissa periaatteessa on vapaata, huomaan silti kaipaavani abayan antamaa suojaa. Saudiarabialaiset naiset pukeutuvat edelleen huiveihinsa, abayoihinsa ja nikabeihinsa, eikä heistä näy yhtään sen enempää kuin sillan toisessakaan päässä. Hotellissa ei meidän lisäksemme ole kuin kourallinen länsimaisia perheitä, joten silloin tällöin tunnen olevani lähes silmätikku kesämekossa ja hiukset näkyvillä. Altaallakin huomaan usein olevani ainoa nainen, joka käyttää bikineitä. Vaikka en ollut sitä Saudi-Arabiassa ajatellut, abaya antaa suojaa ja sulauttaa joukkoon. Toki se on hiostava ja usein epäkäytännöllinen, mutta sen alla on lopulta helppoa olla kuin ei olisikaan.
Yhtenä päivänä ajelemme saaren kaakkoisosaan, jonne on rakennettu useita kalan ja hevosenkengän muotoisia tekosaaria. Saaret on kansoitettu ylelllisillä huviloilla, joilla kullakin on oma merenranta ja laituri, jossa usein kelluu näyttävä huvijahti. Matka tekosaarille on muutaman kymmentä kilometriä Manaman keskustasta, ja matkan varrella ei juurikaan ole muuta kuin molemmin puolin tietä tasaista hiekka-aavikkoa, satunnaisia asuinalueita, sekä Yhdysvaltain lentotukikohta, joka on merkittävä tukija Bahrainille. Saaret on nostettu täysin tyhjästä, ja niiden ylellisyys ja yhteisöllisyys pistävät silmään. Täällä(kään) ei rahassa ole säästetty, ja kaikki huikeimmatkin yksityiskohdat on toteutettu.
Allas- ja rantaelämän sekä hyvän ruuan ja juoman lisäksi Bahrainissa ei kuitenkaan juurikaan ole nähtävyyksiä, ellei arkkitehtonisesti erityisen vaikuttavia pilvenpiirtäjiä oteta lukuun. Ydinkeskustassa tuntuu kuin arkkitehdit olisivat päättäneet kilpailla keskenään kuka voisi tehdä mielikuvituksekkaimman rakennuksen, joka kuitenkin pysyy pystyssä ja on asuttavissa. Täälläkään tapana ei ole liikkua jalan paikasta toiseen. Jokunen museo kyllä löytyy, mutta erityisesti Bahrain soveltuu allaslomailuun ja rentoutumiseen.
Kotimatkalle Saudeihin lähdemme hyvissä ajoin, sillä tulli saattaa ruuhkautua lauantai-iltaisin niin, että odotusaika voi olla useita tunteja. Kotimatkalla, jo Saudi-Arabian puolella, pysähdymme syömään kalaravintolaan Cornichen rantakadulle. Syödessämme katselemme kuinka delfiinit hyppivät meressä aivan ravintolan edessä.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Eteenpäin

Kesä Suomessa alkaa perheemme osalta olla lopuillaan. Ylihuomenna tähän aikaan istumme jo lentokoneessa kaikkine matkalaukkuinemme. Vaikka kesä on ollut pitkä ja ihana, alkaa jo kukin meistä kaivata rutiineja ja paluuta arkeen. Viikon parhaana uutisena saimme kuulla, että myös perheen 6-vuotias on saanut koulupaikan; samasta koulusta kuin siskonsa. Hän aloittaa vuotta nuorempien ryhmässä, mikä toisaalta on varmasti vain hyvä. Hän ei vielä juuri osaa englantia, ja ikätoverit osaavat jo lisäksi lukea ja kirjoittaa. Tämän myötä myös tyttöjen koulupäivät tulevat olemaan yhtä pitkiä, ja he lähtevät ja palaavat samalla koulukyydillä; siskon läheisyys antaa varmasti molemmille turvaa.
Olo toisaalta on haikea, mutta toisaalta odottava. On aika rakentaa uutta, suunnitella ja katsoa eteenpäin. Pelikenttä on avoin, ja me valmiina ottamaan koppeja erikokoisista ja -näköisistä palloista. Ja toisaalta, lentoliput jouluksi kotiin on jo varattu; aika joulukuun puoliväliin asti tulee lopultakin kulumaan nopeasti. Kymmenisen vuotta sitten Espanjassa asuessani käytössä olivat kommunikaatiovälineinä vain sähköpostit, ja huomattavan kallit tekstiviestit ja puhelut. Nyt Skype löytyy koneesta kuin koneesta, ja kännykällä viestintä onnistuu useiden erilaisten maksuttomien palveluiden avulla. Yhteydenpito rakkaisiin kaukanakin helpottuu koko ajan.
Tällä kertaa emme lennä Dammamiin, vaan poikkeuksellisesti Bahrainiin. Mieheni on meitä siellä vastassa, ja vietämme muutaman päivän yhteisen loman ennen arjen aloitusta. Bahrain on vapaamielinen, ja myös saudien keskuudessa suosittu lomanviettopaikka. Minun pukeutumistani siellä ei rajoiteta, ja voimme liikkua vapaammin. Ravintolat tarjoavat alkoholia, joten lasillinen viiniä illallisella ei ole ongelma.
Matkalaukut on jo pakattu, uusi vaihe elämässä odottaa.