Sateita - ja tulvia

 


Mietihän; jos vettä sataa kuuden päivän ajan eikä käytössä ole juuri minkäänlaista viemäröintiä, ei edes tarvita rankkasateita että saadaan kunnon kaaos aikaan. Näin kävi Dammamissa viime viikolla. Perjantaiaamuna herätessämme emme edes päässeet compoundista ulos portille kertyneen valtavan vesimäärän vuoksi. Kauan täällä asuneiden mukaan viimeiseen 40:een vuoteen vastaavaa ei ole nähty... Kuvat taitavat tässä tapauksessa kertoa enemmän kuin ne sanat. Enkä edes päässyt näkemään niitä kaikkein huikeimpia paikkoja, esim. tunneleita, joissa vain autojen katot vilkkuivat veden alta...
Nyt onneksi vesi on suurimmasta osasta kaduilta saatu laskemaan, ja melkein kaikki autotiet ovat jo käytössä.

Dubaissa ja Abu Dhabissa

Viime viikonloppuna kävimme koko perhe Dubaissa. Pääasiallinen syy matkaan oli se, että vanhempani tulivat sinne lomamatkalle. Yritimme kovasti heitä houkutella myös tänne Saudeihin kylään, mutta tänne viisumin saaminen on siksi kallista, että vain muutamaksi päiväksi ei kannata tulla. Jostakin syystä he eivät innostuneet vaikkapa kolmen viikon vierailusta Saudi-Arabiaan... Ja jos et ole lähisukua (lapsi, puoliso, vanhempi, sisarus) ei viisumista kannata edes haaveilla - ellet sitten työsi puolesta saa business-viisumia. Turistiviisumeita ei tällä hetkellä myönnetä ollenkaan. Ai niin, myös muslimit pääsevät erillisellä pyhiinvaellusviisumilla - joka tosin sekin on tiukasti seulottu ja kuuleman mukaan kallis...

Asiaan. Dubaissa olemme ennenkin käyneet, ja 11/2015 siitä kirjoitinkin. Kun kaikki tavallisimmat ja ns. merkittävimmät nähtävyydet oli jo käyty ja nähty, keskityimme viikonloppuna näkemään sellaisia paikkoja, joihin vielä emme olleet tutustuneet. Niihin kuuluivat mm. illallinen Madinat Jumeirahin tunnelmallisella souq-alueella, jonne on veden äärelle rakennettu pieniä kauppoja, kujia, ravintoloita ja oleskelualueita. Lisäksi kävimme Dubai Miracle Garden -nimisessä valtavassa satupuutarhassa, joka sisälsi (ihan virallisestikin) miljoonia kukkaistutuksia ja -muodostelmia, patsaita, käytäviä ja aukioita. Sen vieressä sijaitsee Dubai Butterfly Garden; perhospuisto, josta tulikin meidän lasten matkan kohokohta. Kaikenvärisiä ja -kokoisia perhosia sai varovasti ottaa käteen ja ihailla kolmessa valtavassa salissa. Salista toiseen siirryttäessä poimi henkilökunta ovella paidan selkämykseen tarttuneet perhoset hellävaroin pois, jotta ne eivät eksyisi käytäviin.

Yhden matkapäivän vietimme Abu Dhabissa; reilun tunnin ajomatkan päässä Dubaista. Kuuluisaan Emirates Palace -hotelliin emme valitettavasti päässeet tutustumaan, mutta korkealta maailmanpyörästä ihailimme maisemia ja kimaltavaa merta, ja katsoimme upean taidokasta lentonäytöstä. Abu Dhabin formularadan näimme - tosin vain jonkin matkan päästä.


Hetki ennen auringonlaskua saavuimme Abu Dhabin ehkä tunnetuimman nähtävyyden - Sheikh Zayed Grand Mosquen - luo. Moskeija on tunnettu paitsi valtavasta koostaan (n. 12 hehtaaria), myös upeudestaan ja hulppeudestaan, sekä siitä, että se on yksi harvoja moskeijoita, johon myös muut kuin muslimit pääsevät vierailemaan. Häikäisevän valkoinen moskeija korkeine minareetteineen erottuu jo kauas. Moskeijaan mahtuu kerralla jopa 40 000 vierasta, eikä sinne pyydetä sisäänpääsymaksua. Pukeutumisen tulee olla asiallinen, ja naisten peittää päänsä. Tarvittaessa ovella kuitenkin jaetaan hupullisia lainakaapuja. Aurinko alkoi juuri laskea kun pääsimme moskeijan sisätiloihin, ja saimme muun kauneuden lisäksi todistaa kaihoisaa rukouskutsua, joka sai ihmisjoukot liikkeelle. Moskeijan materiaalit ovat myös henkeäsalpaavia; mm. marmoria ja helmiäistä. Moskeijan sisätiloissa on kirjailtu matto, joka peittää yli 5000m2:n suuruisen alueen, on käsintehty yli tuhannen matonkutojan toimesta, ja sisältää yli 2 miljardia(!) solmua. Sinervälle taivaalle kohoava täysikuu yhdessä valkoisten pylväskäytävien ja kaihoisan rukouksen kanssa tekivät hetkestä taianomaisen - ja varmasti unohtumattoman.

Vaikka Dubai ja Abu Dhabi ovat suuria, kauniita ja täynnä nähtävää, oli se kaikkein paras viikonlopussa kuitenkin se oman perheen kanssa oleminen. Yhdessä vietetty aika, uudet yhteiset kokemukset. Sitä ei mikään maailman marmori tai kirjailu korvaa.

Moskeijoista

Kun eurooppalainen kuulee sanan moskeija, mielessä välähtää jotain tämän tyyppistä:

Tässä kuvassa siis Abu Dhabin kuuluisa Sheikh Zayed Grand Mosque, joka on sekä kooltaan että ylellisyydeltään lähes vertaansa vailla.

No, se totuus on tietysti usein jotain ihan muuta - moskeijoita on yhtä monenlaisia kuin käyttäjiään. Saudi-Arabiassa päivittäisiä rukoushetkiä on viisi, aina auringonnoususta iltahämärään, ja kukin niistä kestää puolisen tuntia (hieman vaihdellen paikan ja päivän mukaan). Kukin rukous tulisi suorittaa ennen seuraavan alkamista, ja vaikka rukoilla voi missä tahansa (esim. auton voi mainiosti parkkeerata moottoritien varteen ja polvistua hiekkaiselle penkalle), moni kuitenkin suosii moskeijoita jos mahdollista. Ja melkein ainahan se on mahdollista; moskeijat on pyritty sijoittamaan niin, että ne ovat kaikkien lähettyvillä - esim. kauppakeskuksissa on naisten- ja miestenhuoneiden yhteydessä omat rukoushuoneet, joiden ulkopuolelle kengät jätetään rukoilemaan mennessä. Ja rukouskutsu tulee kuulua kaikkialle, niinpä moskeijat ovat melko lähellä toisiaan. Jopa huoltoasemilla on omat pienet moskeijansa...


Täällä Saudi-Arabiassa kaupat suljetaan rukouksen ajaksi, joten onkin kovin näppärää pitää puhelimessa rukoussovellusta, joka kertoo milloin seuraava rukous alkaa (tarkka alkamisajankohta vaihtuu auringonnousun ja -laskun mukaan) ja kauanko se kestää. Tarvittaessa sovellukseen saa myös äänet päälle, niin että rukous kajahtaa omasta puhelimesta jos nyt niin ikävästi kävisi että osuisi olemaan julkisen kutsun ulottumattomissa. Siinä missä suomalainen toimistotyöntekijä pitää tupakkatauon, täällä levitetään matto konttorin lattialle, rukousnauhan helmet alkavat kilisemään ja hiljainen rukouksen hyminä täyttää toimistohuoneen.

Autiomaassa teltassa

Eikös meillä kaikilla eurooppalaisilla olekin se ajatus, että täällä Saudi-Arabiassa asutaan autiomaassa teltassa...? No nyt on yhden illan verran kokeiltu sitäkin.
Viileämpinä talvikuukausina teltan vuokraaminen perheen tai ystävien kesken on itse asiassa hyvinkin suosittu ajanviettotapa. Dammamia ympäröivät hiekkakentät täyttyvät telttakylistä, joista voi vuokrata eri kokoisia telttoja seurueen tarpeen mukaan. Se mikä itseä ehkä hieman kummastuttaa on se, että osa teltoista sijaitsee aivan vilkasliikenteisen moottoritien varressa. Hyvät kulkuyhteydet, eikö?

Vuokrasimme yhdeksi illaksi teltan viettääksemme työkaverin läksiäisiä. Illan järjestelyt oli hoitanut eräs paikallinen työntekijämme, joka tunsi hyvin paikat ja perinteet, ja oli huolehtinut meille muille kaiken valmiiksi. Teltta-alueemme oli aidattu, ja siihen kuului kaksi suurempaa telttaa (perinteisesti toinen naisille ja toinen miehille), bajamaja-tyyppinen wc ulkona, sekä alueen vuokraajien pienoinen teltta kulmassa. Telttojen perustukset oli valettu; kesän ajaksi vain kankaat puretaan. Koska satun olemaan ainoa naispuolinen työntekijä meillä, vietimme kaikki aikaa vain yhdessä teltassa - minun ei tarvinnut mennä yksin omaan telttaan :) Kengät riisuttiin teltan ovella, ja lattia oli päällystetty pehmeillä kirjavilla matoilla. Teltan seiniä reunustivat istumatyynyt ja -patjat, sekä yksi korkeampi penkki, jos jonkun seurueen jäsenen olisi vaikea istua lattialle. Yhdessä päässä telttaa oli maassa nuotiosyvennys, jonka yläpuolella katossa oli avattava läppäluukku. Ihan beduiinielämän tunnelmaan emme päässeet, sillä teltassa oli sähköt ja nurkassa komea hd-televisio :)

Saapuessamme paikalle meitä odotti lounas; syvässä maakuopassa hiilloksella kypsytetty kokonainen lammas riisin kera. Luut ja elimet löytyivät myös lautasilta, ja koko komeus nautittiin luonnollisesti käsin, lattialla istuen. Joskus kuulee kerrottavan että ruoka on suussa sulavaa; tällä kertaa lause ei ole yhtään liioiteltu. Pohjoismaalainen pääsiäispöydän kuiva villasukka ei taida saudi-lampaan kanssa samaa lajia ollakaan..? Siinä sitten kahmittiin riisiä ja arvuultetiin mikä elin oli mikäkin.

Lounaan jälkeen keitettiin voimakkaan kardemummaista arabialaista kahvia sekä nautittiin kunafaa, paikallista makeaa paistosta, joka sisältää mm. pähkinöitä, ricotta-juustoa sekä kataifi-taikinaa, joka on kuin hienonhienoa rapeanmakeaa nuudelia. Lepäilyn jälkeen suuntasimme autiomaahan - perinteisen erämaan laivan tilalla vain oli vanha ja kolhiintunut, leveärenkainen lava-auto. Paksussa upottavassa hiekassa auto ohjattiin kiemurrellen dyyniä ylös, kurvailtiin sen päällä - ja ajettiin alas. Pudotus alaspäin oli kuin suoraan vuoristoradan jyrkimmän mäen harjalta - nopeus sentään ei onneksi ollut samaa luokkaa. Muutamalle meistä yksi lasku riitti, osa vauhdin hurmaamina halusi seuraavalla kerralla seistä lavalla tai istua ikkunalaudalla...

Loppuillan vietimme teltalla rupatellen, grillaten kanavartaita ja makkaroita, teetä ja kahvia juoden - ja tietysti vesipiippua eli shishaa poltellen! Shisha-piipun voi täyttää erimakuisilla tupakoilla, eikä se ole yhtä vahvaa kuin tavallinen tupakka. Niinpä polttelijat (sekä miehet että naiset) saattavatkin kauniilla säällä istuskella piippuineen tuntikausia jutustellen ja pikkuhiljaa pössytellen.

Autiomaan ilta kylmeni, vaikka iltapäivän navakka tuuli hellittikin. Nuotio sisällä teltassa savutti vaikkakin lämmitti samaan aikaan, ja hiilloksella paahdetut kastanjat maistuivat kahvin kyytipoikina. Kotiin lähtiessämme tähdet hohtivat taivaalla - vaikkakin viereinen moottoritie ja ne kymmenet muut valaistut teltat ehkä hieman häiritsivät henkistä siirtymistä sinne muinaiseen paimentolaisaikaan...