maanantai 15. helmikuuta 2016

Liukumäkiä ja lohikäärmeitä

Perjantaina lähdimme viettämään vapaapäivää Bahrainiin. Ja niin teki moni muukin. Vaikka olimme ajatelleet olevamme rajalla ajoissa, niin oli moni muukin. Jo ensimmäinen rajanylityspaikan neljästä jonotuspisteestä oli tupaten täynnä, vaikka tarkastuspisteitä oli useampi auki. Kaksi tuntia vierähti enemmän tai vähemmän rattoisasti, ennen kuin lopulta olimme Bahrainin puolella ja auton nopeus enemmän kuin 15 km/h. Onneksi olimme ottaneet aamupalan mukaan, joten ainakin hetki saatiin kulumaan ruokaillessa.
Reissun tarkoituksena oli viedä lapset sisävesipuistoon. Ajoitus oli hyvä, sillä sinne ne monet muut eivät olleet tulleet. Yhteenkään liukumäkeen ei tarvinnut jonottaa, kaikissa altaissa oli tilaa. Vesipuiston ulkoalue ei ollut käytössä tällä kertaa, ja siihen tuulinen sää olisi ollutkin melko viileä. Hyvin saimme ajan siitä huolimatta kulumaan; esikoinen kiersi kaikki hurjimmat ja pisimmät liu'ut (ja halusi niihin tietysti aina aikuisen mukaan...), ja nuorimmainenkin uskaltautui lopulta pienempään putkiliukumäkeen, minkä jälkeen olikin haastetta saada hänet sieltä pois.
Ennen altaille menoa ostin itselleni uima-t-paidan. Yleensä minua ei haittaa olla julkisella paikalla bikineissä, ja Bahrainissahan se on täysin sallittua. Mutta mutta... Vaikka se on luvallista, bikinit kuitenkin keräävät kiusallisen paljon katseita; eivät ainoastaan miehiltä, vaan myös naisilta, joiden nikabin alta näkyvät vain paheksuvat silmät. T-paidan kanssa koin herättäväni vähemmän huomiota ja sulautuvani paremmin joukkoon. Vaikka se ehkä onkin etäinen vertaus, uskon, että moni paikallinen nainen huntunsa ja kaapunsa alla ajattelee samoin; kokee herättävänsä vähemmän kiusallistakin huomiota, ja sulautuvansa paremmin joukkoon.
Illalla kävimme vielä muutama kuukausi sitten avatussa Dragon Cityssä; ostoskeskuksessa, jossa on ainoastaan kiinalaisia myymälöitä. Täällä sitten olivat ne monet muutkin. Käytävät pursuivat kauppoja täynnä leluja, mainosvaloja, vaatteita, työkaluja, huonekaluja.... Putiikit olivat pieniä, nopeasti kyhätyn näköisiä kopioita toisistaan, ja lähes poikkeuksetta hyvin halpoja. Ruokapaikkoja alueella ei vielä juuri ollut (muutamaa pientä lukuun ottamatta), mutta viereiseen rakennukseen avataan piakkoin erillinen ravintolarakennus, johon mahtunee useita (mitä luultavimmin) itämaisia ruokapaikkoja.


Illalla matkalla kotiin ne monet muut olivat vielä muualla, ja rajan yli pääsimme kahdessakymmenessä minuutissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti