sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Havaintoja ruokakulttuurista

Jos Saudi-Arabian länsimaistuminen jossakin iskee vahvasti tajuntaan, niin ruokapaikkaa etsiessä. On nimittäin todella vaikeaa löytää täältä paikallista ravintolaa, joka tarjoilisi Saudi-Arabian erikoisuuksia. Paikalliset ruuat ovat lähinnä kebab- tai shawarma-paikkoja, paikallisia pikaruokaloita. Myös leipomoista saa paikallisia mitä moninaisimpia pasteijoita tai pizzaa muistuttavia leipäsiä, mutta leipomotkin ovat pieniä, ja enimmäkseen hajaantuneet asuinalueille.
Ruokapaikkoja, yleisesti ottaen, on aivan valtavasti. Tuntuu käsittämättömältä, että niihin kaikkiin voisi riittää asiakkaita, mutta näinpä tässä maassa ulkona syöminen onkin hyvin tavallista. Ihmiset liikkuvat paljon lounasaikaan, ja lisäksi erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin. Ravintolat ovat usein keskittyneet ryhmittymiin, ja parhaimmillaan parkkipaikkaa ei lähistöltä edes tahdo löytyä.
Kaikki länsimaiset ketjut ovat löytäneet tiensä tänne, ja vierekkäin sulassa sovussa ovat niin McDonalds, Burger King, KFC, Taco Bell, PizzaHut.... You name it. Näiden pikaruokaloiden lisäksi on toki todella paljon ns. paremman luokan ravintoloita; jotkin niistä ketjuja, toiset yksityisiä. Joka makuun löytyy varmasti jotakin, ja rohkenen jopa epäillä, että kolmen vuoden aikana emme ehdi käydä läpi kaikkia alueen ruokapaikkoja jotka haluaisimme.
Eilen söimme rannan tuntumassa suuressa intialaisessa ravintolassa. Ravintolan ympäristö on ristiriitainen; toisella puolella on valtaisa tyhjä hiekkakenttä, jonne ohikulkijat heittävät roskia. Toiselta puolelta alkaa rakennettu ranta. Siihen, missä ennen oli pelkkää hiekkaa, on nyt tekemällä tehty ranta. Puistoalueita, istutuksia, vehreää nurmikkoa, lasten leikkipaikkoja, palmuja, tyylikkäitä aallonmurtajia. Tämä kaikki on luotu tyhjästä, ja sen ylläpitäminen, kasteleminen maanalaisella kastelujärjestelmällä, ei ole ilmaista. Iltaisin, erityisesti viikonloppuina, rannat täyttyvät piknikille tulevista paikallisista.
Intialaisessa ravintolassa on kaksi sisäänkäyntiä, ja sisätiloista rakennus on jaettu kahteen osaan, joiden välissä on keittiö. Taempi osa on "single section", tarkoitettu vain miehille, ja edempi osa on perheille tai naisille, "family section". Family sectionin sisällä saimme valita pöydän joko salista tai sitä kiertävistä looseista. Loosit on suljettu paksuilla samettiverhoilla, joiden taakse ei näe, ja tarjoilijat sulkevat ne visusti perässään. Näiden verhojen takana ne naiset, joilla ei ole tapana paljastaa suutaan julkisilla paikoilla, voivat myös käydä ulkona syömässä.
Tässä ravintolassa, kuten kaikkialla muuallakin missä olemme käyneet, huomioidaan lapset todella hyvin. Ihmiset ovat lapsirakkaita, hymyilevät ja silittävät päätä, ja lapset saavat monissa perheissä todellista erityishuomiota. Meidän tytöt, jotka eivät vielä oikein ymmärrä tätä kulttuuria, eivätkä heille heitettyjä englanninkielisiä kysymyksiä, ovat hämmentyneitä vaikkakin mielissään saamastaan huomiosta. Tuntuu hyvältä, vaikka samanaikaisesti oudolta, että miespuolinen kassatyöntekijä kaupassa ei puhu minulle muuta kuin välttämättömän (eli sanoo tarvittavan summan) eikä katso minuun, mutta lapsilleni hän hymyilee ja juttelee välittömän ihastuneesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti