Olemme neljättä päivää Dammamissa. Matka tänne oli pitkä. Lentoja oli kaksi, välilasku Istanbulissa. Aamukymmeneltä lähdimme kotoa, ja perillä Saudi-Arabian Dammamissa olimme seuraavana aamuna kahdelta. Jo koneessa naisten pukeutumisesta saattoi arvata minne olimme matkalla. Itse vaihdoin lentokentällä wc:ssä mustan kaavun, abayan, sekä mustan päähuivin, hijabin, ennen kuin menimme tulliin. Vaikka olikin yö, lentokentällä oli satoja saapuneita, jotka jonottivat passintarkastukseen ja tullaukseen. Koska matkustamme lasten kanssa, meidät siirrettiin jonoon, jossa oli vain lapsiperheitä, ja joka kulki verraten nopeasti.
Tullivirkailija tarkasti passimme ja viisumimme, ja koska minä tulin maahan ensimmäistä kertaa, minulta otettiin sormenjäljet, sekä valokuva, joka myöhemmin tulee iqamaani, paikalliseen oleskelulupaani. Tullivirkailijat olivat kaikki miehiä, pukeutuneita Saudi-Arabian perinneasuun; pitkään valkoiseen kaapumekkoon, jossa on pitkät hihat. Päässään heillä oli punavalkoruudulliset huivit kiedottuina, ja mustalla pannalla sidottuina. Naisia ei luonnollisesti näy missään töissä, ei edes siivoojina.
Henkilökohtaisesti jännitin saapumista; pelkäsin herättäväni ei-toivottua huomiota, pelkäsin, että hijab luiskahtaisi päästäni juuri silloin kun sen ei pitäisi, tai että papereissamme olisi mitä tahansa ongelmaa. Tiedän maan lakien olevan tiukat, enkä halua niitä miltään osin, edes tietämättömyyttäni, rikkoa. Tullivirkailija kuitenkin yllätti minut positiivisesti; hän oli asiallinen ja ystävällinen, tervehti ystävällisesti hymyillen miestäni ja silitti tyttöjen hiuksia. Minusta otettua kuvaa hän ei kuitenkaan näyttänyt minulle; vain miehelleni kysyen kelpaako kuva iqamaan.
Vietettyämme lähes tunnin saapumismuodollisuuksissa, menemme vuokraamaan auton. Laukkumme tuo ja pakkaa autoon juomarahasta työtään tekevä pakistanilaismies. Lähdemme ajamaan öisen maan halki Al-Khobarin alueelle, jossa compound sijaitsee. Liikennettä on verraten vähän, mutta nopeudet sitäkin suurempia. Siellä missä ei ole rakennuksia tai valaistuja teitä, on hiekkaa. Compound koostuu sadoista pienistä taloista ja on rajattu muurein, joiden päällä on piikkilankaa. Portilla on ensin puomi, jonka luona vartija tarkastaa kuka tulee ja millä asialla, ja sisempänä on vielä kiskoilla liikkuva metalliovi, jonka luona on toinen vartija. Compoundin kahta sisäänkäyntiä vartioi konekiväärillä aseistettu vartija yötä päivää.
Mieheni on Saudi-Arabiasssa oleskellessaan lähettänyt useita videoita compoundin alueelta, joten tunnistan paikkoja ja katuja, joita pitkin ajamme. Talomme on lähellä takaporttia, aivan alueen reunalla. Kun pysäköimme auton ja tulemme ulos, alkaa aamun ensimmäinen rukous läheisessä moskeijassa. Rabbin kutsuhuuto kaikuu kuumassa ja pimeässä yössä. Jasmiinit tuoksuvat voimakkaasti.
Lähdimme kotoa äitienpäivän aamuna; viileänä mutta aurinkoisena toukokuun päivänä. Ruoho oli Suomessa juuri alkanut vihertää, ja koivuissa oli ensimmäiset hiirenkorvat. Dammamissa kesä lähestyy, ja puista putoilevat kuumuudessa kellastuneet lehdet. Niitä intialainen puutarhuri käy päivittäin haravoimassa patioltamme, ja sen edessä olevalta nurmikentältä, jossa sadettajat ahkerasti käyvät. Päivälämpötila on hieman yli neljänkymmenen asteen, ja öisinkin lähellä kolmeakymmentä. Tuulikin on kuuma ja tukahduttava, silloin kun sitä on.
Ensimmäisenä päivänä käymme alueen uima-altaalla, jonne on taloltamme puolisen kilometriä. Kuumaan tottumattomana minä ja lapset olemme jo pienen matkan käveltyämme nääntyneitä. Altaan vettä viilennetään, mutta silti se on niin lämmintä, että keskipäivällä hädin tuskin virkistää. Allasalue on todella viihtyisä, siellä on tilava lasten allas sekä todella iso aikuisten allas, ja lukuisia tuoliryhmiä, lepotuoleja ja varjoja. Palmut reunustavat allasaluetta.
Ensimmäiset päivät kuluvat kotia laitellen, pariin otteeseen päivittäin altaalla käyden, ja tarpeellisia tavaroita hankkien. Compoundin sisäpuolella voin pukeutua vapaasti, mutta abaya ja hijab on otettava käyttöön kun lähdemme ostoksille alueen ulkopuolelle. Vaikka musta väri on kuuma, pitkät hihat ja helmat suojaavat kuitenkin suoralta auringolta, ja kangas on miellyttävää. Eikä todellakaan tarvitse miettiä mitä pukea ylleen. Abaya ulottuu maahan asti, joten sen alla voi pitää - tai olla pitämättä - mitä haluaa. Kengät ovat vapaavalintaiset.
Hijabia on vaikea saada pysymään päässä, ja joudun jatkuvasti nykimään sitä parempaan asentoon, jotta hiukset eivät näkyisi. Kolmantena päivänä löydän kuitenkin läheisestä marketista alushuivin; kankaisen hupun, joka hieman muistuttaa kotoista kypärämyssyä. Se on tarkoitus laittaa hijabin alle, ja se voi olla minkä värinen tahansa. Alushuivin kanssa minun ei tarvitse huolehtia, vaikka huivi joskus luiskahtaisikin. Monet länsimaiset naiset myös käyttävät hattuja, mutta niiden alle pitää hiukset saada kokonaan koottua.
Kun käymme suurissa kauppakeskuksissa, olen hämmästynyt miten vähän kaikki poikkeaakaan länsimaisesta. Lähes kaikki tekstit ovat sekä arabiaksi että englanniksi, ja täsmälleen samoja myymälöitä löytyy täältä kuin koti-Suomestakin. Ikea ei poikkea juurikaan; tuotteilla on samat tutut ruotsinkieliset nimet. Ikeassa on myös naispuolisia työntekijöitä; heidän abayansa on sinikeltainen yrityksen värien mukaisesti.
Kaiken kaikkiaan, alku tuntuu lupaavalta. Olin ehkä mielessäni varautunut paljonkin pahempaan, ja nyt tämä tuntuu yllättävän helpolta ja miellyttävältä. Me viihdymme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti