Syötyämme lähdemme tyttöjen kanssa rantaan kahlailemaan ja etsimään aarteita. Vesi on raikasta, mutta ei erityisen kylmää. Tällä kohtaa uinti ei ole sallittua voimakkaan tuulen vuoksi, joten lapset tyytyvät käärimään housunlahkeet ja kahlaamaan. Minäkin saan kasteltua varpaat; abayan kanssa on hieman hankalaa sen syvemmälle edetä - ellei tietysti halua sitä kastella. Paljaiden säärien esitteleminen kun ei ole kovin suotavaa...
Rannassa on valtavasti pienenpieniä ja erimuotoisia simpukoita. Keräämme niitä lasten kanssa pussiin, ja tytöt huutelevat kilpaa: "Look Mommy, beautiful!". Tuntuu nautinnolliselta olla ulkona auringonpaisteessa, siis ilman että kuumuus tukahduttaa ja uuvuttaa.
Jonkin ajan kuluttua keräämme tavarat ja jatkamme autolla etelään päin, Half Moon Bayn alueelle. Täällä ovat Dammamin yleiset (ja myös yksityiset) uimarannat, sekä suuret beach resortit. Niiden lisäksi ei sitten mitään muuta olekaan, paitsi hiekkaa ja autiomaata tien toisella puolella. Yhdessä kohdassa tien varressa on suurempia dyynejä, ja vuokralla mönkijöitä dyyniajelua varten. Näilläkin rannoilla muutama perhe nauttii eväitään ja kahlailee, mutta paljon ei väkeä ole. Yhdelle rannalle pystytetään markkinakojuja ja -pöytiä; illan tullen meno on siellä varmasti vilkas. Rantoja on useita, ja ne ovat lähes toinen toistensa kopioita; kussakin rannassa on juomavesipiste sekä katoksia, joiden varjossa voi viettää aikaa. Yleisiä pukukoppeja tai suihkuja ei kuitenkaan ole joka rannalla. Emme pysähdy uimaan.
Aamu ja aamupäivä eivät täälläkään ole suosiossa; elämä alkaa auringon alkaessa laskeutua ja jatkuu pitkälle aamuyöhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti