Sadepilviä

Sää on viilenemään päin. Päivisin tuulee navakasti, ja lasten huulet ovat siniset, kun he nousevat uima-altaasta. Päivän alin lämpötila on +20 asteen tienoilla, ja ylin puolestaan enää "vain" +30 astetta. Kirjoitan blogitekstejä terassilla ja istun uima-altaalla, auringon puolella. Vielä muutama viikko sitten oli liian kuuma olla ulkona enempää kuin oli välttämätöntä.
Monissakaan asunnoissa ei ole lämmitystä, ja niinpä kaupat ovat poistaneet valikoimistaan ohuet yöpaitulit, ja niiden tilalla on fleecevuorattuja pyjamia. Talviabayat (paksulla karvavuorella) ovat tulleet myyntiin, samoin toppatakit ja karvanilkkurit. Hieman huvittaa; voiko näitä ihan oikeasti täällä tarvita? Pitäisikö jo alistua ja ostaa toiset pitkät housut; niille ehkä tulee vielä käyttöä?
Lauantaiaamu on pilvinen. Ei sitä sellaista valkoista epämääräistä utua, joka muuttaa maiseman väriä, vaan rehellisiä sinimustanharmaita pilviä taivaan täydeltä. Sellaisia, joista suomalainen heti sanoo että kohta sataa. Tai voi olla, että tulee ukkonen.
Lähden kävelylle. Aamuinen ilma on lenkille sopivan viileä, ja pilviä kerääntyy yhä lisää. Jonkin ajan kuluttua uskon tuntevani pienen vesipisaran käsivarressani, mutta se oli varmasti vain läheisen puutarhan sadettajasta? Jonkin matkan päästä toinen. Kolmas ja neljäs. Asvaltti alkaa muuttua pilkukkaaksi. Täällä todella sataa! Suomessa kutsuisin tätä pieneksi ripotteluksi, joka ei edes haittaa lenkkeilyä. Täällä se on kuitenkin sadetta; ensimmäinen sade sitten toukokuun. Vuoden sadepäivät voi muutenkin laskea lähes kahden käden sormilla. Pisarat tuntuvat viileiltä ja virkistäviltä. Vartin kuluttua asvaltti on taas kuiva, eikä mikään kerro juuri sataneen.