Hedelmiä ja kalaa

Alkuviikosta minun oli tarkoitus lähteä ystävän kanssa kahville, kun tämä yllättäen muutti suunnitelmaa, ja ehdotti markkinareissua. Dammamin alueella, joka on vanhempaa ja köyhempää asutusta, on päivittäinen hedelmä- ja vihannesmarkkinahalli, jonne ystäväni halusi mennä. Mikäs siinä - olin sinne usein halunnut lähteä, mutta en edes tiennyt tarkkaa sijaintia.
Seuraavana aamuna jo puoli kahdeksalta auto nouti minut ja ystäväni, sekä kaksi tämän tuttua rouvaa kotoa ja kuljetti reilun puolen tunnin matkan markkinoille. Markkinahalli oli pitkä, seinätön katos, jonka molemmin puolin myyjien pöydät notkuvat hedelmiä ja vihanneksia. Ystäväni oli paikan päällä käynyt useita kertoja, ja osasi jo suositella luotettavia ja laadukkaita myyjiä. Nämä tulivatkin tottuneesti tervehtimään ystävääni, ja kertoivat avoimesti mitkä hedelmät olivat tänään hyviä, ja mitkä eivät ehkä parhaimmillaan juuri nyt. Muutenkin myyjien (miespuolisten, luonnollisesti) ystävällisyys, auttamishalu ja hyvä englannin taito yllättivät. Olen jo tottunut siihen, että usein naisena en saa täällä niin hyvää palvelua kuin miesasiakas saisi, mutta nyt se ei tuntunut olevan ongelma. Saimme maistaa kaikkia hedelmiä, ja meitä oli jatkuvasti kaksi myyjää palvelemassa. He pakkasivat ostoksiamme pinoihin, jotka merkattiin kirjaimilla, jotta kukin saisi varmasti omansa mukaan.

 

Hintataso joidenkin hedelmien ja vihannesten kohdalla ei juuri ehkä poikennut supermarkettien hinnoista, mutta se suurin ero ehdottomasti oli laadussa. Niin maukkaita ja mehukkaita hedelmiä ja vihanneksia täältä harvoin mistään saa! Lisäksi valikoima oli todella runsas ja harvinaisempiakin tuotteita löytyi - mm. laatikollinen karhunvatukoita, nippu tilliä ja itselleni Espanjasta tuttuja níspero -hedelmiä (näiden nimeä en edes suomeksi tiedä).

Kun auton (eikä ihan pienen sellaisen) takakontti oli lastattu täyteen hedelmiä ja vihanneksia, kurvasimme pienen matkan päähän kalamarkkinoille. Sinne vievällä kadulla myytiin vain ja ainoastaan vesimeloneita - noin kymmenen metrin välein tien molemmilla puolilla seisoi miehiä ostoskärryjen kanssa, ja kärryt oli lastattu ääriään myöten täyteen valtavia vihreäraitaisia vesimeloneita.
Kalamarkkinahalli ei ollut suuren suuri, mutta useita kymmeniä myyjiä siellä oli. Jälleen ystäväni liikkui käytävillä tottuneesti, vaikutti tuntevan kaikki kalat (joista itse osasin nimetä hain ja katkaravun), ja osasi tunnistaa tuoreet ja laadukkaat kalat. Itse olen tehnyt täällä kalaruokia vain pääsääntöisesti tuontilohesta sekä pakastekalasta, sillä en oikein ole osannut tarttua kalatiskien aarteisiin. Ystäväni kuitenkin neuvoi muutaman hyvän kalalajin, ja neuvoi miten niitä käsitellä ja valmistaa. Päivän ruuaksi ostin King Fish -kalasta yhden medaljongin - sen halkaisija oli n. 20 cm... Itse kala muistutti tonnikalaa; sellainen suuri tumma pötkylä.

Kun kalat oli ostettu, pakkauduimme takaisin nyt täpötäyteen autoon ja suuntasimme kotiin. Kotona järjestin uudestaan jääkaapin kerran jos toisenkin; loppujen lopuksi kuudesta hyllystä tai laatikosta neljä ja puoli täyttyivät hedelmillä ja vihanneksilla...! Sen lisäksi keittiön tasolle jäi kolme isoa hedelmälaatikkoa. Nyt sitten muutama viime päivä onkin syöty hedelmiä ja vihanneksia - ja vielä jonkin aikaa tullaan syömään! Ja King Fish ehdottomasti siirtyy jatkossa meidän perheen ostoslistalle, oli se sen verran maukasta ja helppotekoista. :)