Pääsiäismaanantai. Pilvistä, ajoittaista vesisadetta - ja lämpötila +29. Kateellisena katselen sosiaalisesta mediasta suomalaisten ystävien kuvia; ulkoilua jäällä, pajunkissoja, makkaranpaistoa, aurinkoa. Pääsiäinen on aina ollut yksi parhaista juhlapyhistä Suomessa minulle. Ehkä se on vain mielikuva, mutta minulle pääsiäisestä alkaa kevät, lumet sulavat, ja aurinko paistaa - aina. Voihan olla, ettei se edes ole totta, mutta sellainen on minun mielessäni Suomen pääsiäinen. Ja sen Suomen pääsiäisen ajatteleminen saa minut tuntemaan koti-ikävää.
Ei liene yllättävää ettei pääsiäistä - kuten mitään muitakaan kristillisiä juhlia - vietetä Saudi-Arabiassa. Ei sen enempää sitä kristillistä osuutta risteineen ja piikkikruunuineen, kuin niitä tipuja ja pupujakaan. Jälleen kerran, vuodenaikojen vaihtelu ja ajan kuluminen tuppaavat hämärtymään, kun itselle tuttuja ajan merkkipaaluja ei ole. Kinder-munia kaupasta sentään saa, tosin niitäkin ympäri vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti