Uudessa kotona

Viime viikonloppuna meidän perhe muutti. Nyt olemme toisessa compoundissa muutaman kilometrin päässä edellisestä. Pääsyinä muuttoon olivat kalliit vuokrat edellisessä asuinpaikassa, sekä compoundin suuri koko; paljon autoliikennettä ja ihmisiin tutustuminen vaikeampaa. Nyt meillä on 90 naapuria, neliöiltään suurempi talo ja suojaisampi piha. Talo on paikalliseen tapaan remontoitu vanhojen asukkaiden jäljiltä; olemme saaneet valita seinämaalien värit, ja uudet huonekalut on compoundin puolesta ostettu.

Ajattelin muuton olevan helppo nakki; tavarat vain matkalaukkuihin ja pusseihin, autoon ja matkaan. Se vain on yllättävää miten paljon kaikkea sitä kaapeista löytyy, ja mitä kaikkea sitä tarvitsee vielä viimeisenä päivänä. Helpottavaa suomalaiseen muuttoon verrattuna oli se, että vanhaa taloa ei tarvinnut siivota, eikä myöskään uutta. Sen kun pussia ja nyssäkkää sisään ja asettumaan taloksi.
Kissa muutti pahvilaatikossa auton takapenkillä. Sen verran siis täytyy todeta, että meillä on ehkä kuukauden päivät ollut kissa. Nuori uros, joka eräänä iltana lyöttäytyi seuraan compoundin kaupalla, kiehnäsi jaloissa ja seurasi kotiin. Tuli sisään ja asettui taloksi. Sen verran siistissä kunnossa kissa oli, että se on joltakulta joko kadonnut tai hylätty, ei mikään kulkukissa. Ja kehrääväinen ja täysin tottunut ihmisiin - myös niihin lasten hieman rajumpiin hellyydenosoituksiin. Nyt meillä siis on kissa; ei sitä enää olisi voinut hylätäkään. Se kotiutui nopeasti; kiersi muutaman kierroksen ja kävi nukkumaan. Itsellä ei ollut yhtä helppoa.

Nyt olemme viidettä päivää uudessa kodissa, ja tavarat ovat jo pääosin paikoillaan. Compoundin naiset alkavat vähitellen tulla tutuiksi; bussista, leikkikentältä, katujen varsilta. Kaikki ovat ystävällisiä ja tulevat juttelemaan. Eurooppalaisia tässä compoundissa on vähemmän; enemmistö on eri arabimaiden edustajia. Ja lapset. Niitä on paljon. Koska alueella on vain vähän liikennettä, liikkuvat lapset paljon vapaammin kuin vanhalla alueella. Meidänkin tytöt ovat jo pari kertaa käyneet kahdestaan kävelemässä lähiseudulla, ja alkaneet tutustua naapurustoon.
Compoundin oma bussi hakee tytöt aamuisin ovelta kouluun, ja iltapäivisin oma kuljettaja henkilöautolla hakee lapset. Itse olen vielä mennyt mukana iltapäivisin; olo sekä itsellä että lapsilla on turvallisempi niin. Tytöt jatkavat samassa koulussa, matka ei juurikaan ole pidentynyt.
Yhtä lailla täältä löytyy kuntosali, uima-allas ja leikkikenttä, tennis- ja koripallokentät. Alueella on oma pieni kauppa, ja jumppahuone, jossa järjestetään ainakin zumbaa ja aerobicia.
Saamani jumppaohjelman mukaan aamupäivisin on joogaa. Tiistaina menin kokeilemaan. Eipä ollut, vaan olikin zumbaa. Menin sitten siihen mukaan. Muut zumbaajat olivat minua vanhempia, arabirouvia. He saapuivat paikalle kaavuissaan, mutta ennen tunnin alkua riisuivat ne. Alla tavalliset jumppatrikoot ja -paidat. Ystävälliset tädit jututtivat minkä ehtivät ja tuntuivat olevan mielissään, että menin porukkaan mukaan. Moniko muu on zumbannut 60-vuotiaan jordaanirouvan kanssa?
Kaikin puolin olemme päässeet hyvin asettumaan, ja olemme tyytyväisiä. Vanhoja ystäviä menen varmasti vielä moneen kertaan tapaamaan toiselle compoundille. Ja uusia tulen saamaan täältä, se on varma.