Viileämpinä talvikuukausina teltan vuokraaminen perheen tai ystävien kesken on itse asiassa hyvinkin suosittu ajanviettotapa. Dammamia ympäröivät hiekkakentät täyttyvät telttakylistä, joista voi vuokrata eri kokoisia telttoja seurueen tarpeen mukaan. Se mikä itseä ehkä hieman kummastuttaa on se, että osa teltoista sijaitsee aivan vilkasliikenteisen moottoritien varressa. Hyvät kulkuyhteydet, eikö?
Vuokrasimme yhdeksi illaksi teltan viettääksemme työkaverin läksiäisiä. Illan järjestelyt oli hoitanut eräs paikallinen työntekijämme, joka tunsi hyvin paikat ja perinteet, ja oli huolehtinut meille muille kaiken valmiiksi. Teltta-alueemme oli aidattu, ja siihen kuului kaksi suurempaa telttaa (perinteisesti toinen naisille ja toinen miehille), bajamaja-tyyppinen wc ulkona, sekä alueen vuokraajien pienoinen teltta kulmassa. Telttojen perustukset oli valettu; kesän ajaksi vain kankaat puretaan. Koska satun olemaan ainoa naispuolinen työntekijä meillä, vietimme kaikki aikaa vain yhdessä teltassa - minun ei tarvinnut mennä yksin omaan telttaan :) Kengät riisuttiin teltan ovella, ja lattia oli päällystetty pehmeillä kirjavilla matoilla. Teltan seiniä reunustivat istumatyynyt ja -patjat, sekä yksi korkeampi penkki, jos jonkun seurueen jäsenen olisi vaikea istua lattialle. Yhdessä päässä telttaa oli maassa nuotiosyvennys, jonka yläpuolella katossa oli avattava läppäluukku. Ihan beduiinielämän tunnelmaan emme päässeet, sillä teltassa oli sähköt ja nurkassa komea hd-televisio :)
Saapuessamme paikalle meitä odotti lounas; syvässä maakuopassa hiilloksella kypsytetty kokonainen lammas riisin kera. Luut ja elimet löytyivät myös lautasilta, ja koko komeus nautittiin luonnollisesti käsin, lattialla istuen. Joskus kuulee kerrottavan että ruoka on suussa sulavaa; tällä kertaa lause ei ole yhtään liioiteltu. Pohjoismaalainen pääsiäispöydän kuiva villasukka ei taida saudi-lampaan kanssa samaa lajia ollakaan..? Siinä sitten kahmittiin riisiä ja arvuultetiin mikä elin oli mikäkin. 
Lounaan jälkeen keitettiin voimakkaan kardemummaista arabialaista kahvia sekä nautittiin kunafaa, paikallista makeaa paistosta, joka sisältää mm. pähkinöitä, ricotta-juustoa sekä kataifi-taikinaa, joka on kuin hienonhienoa rapeanmakeaa nuudelia. Lepäilyn jälkeen suuntasimme autiomaahan - perinteisen erämaan laivan tilalla vain oli vanha ja kolhiintunut, leveärenkainen lava-auto. Paksussa upottavassa hiekassa auto ohjattiin kiemurrellen dyyniä ylös, kurvailtiin sen päällä - ja ajettiin alas. Pudotus alaspäin oli kuin suoraan vuoristoradan jyrkimmän mäen harjalta - nopeus sentään ei onneksi ollut samaa luokkaa. Muutamalle meistä yksi lasku riitti, osa vauhdin hurmaamina halusi seuraavalla kerralla seistä lavalla tai istua ikkunalaudalla... 
Loppuillan vietimme teltalla rupatellen, grillaten kanavartaita ja makkaroita, teetä ja kahvia juoden - ja tietysti vesipiippua eli shishaa poltellen! Shisha-piipun voi täyttää erimakuisilla tupakoilla, eikä se ole yhtä vahvaa kuin tavallinen tupakka. Niinpä polttelijat (sekä miehet että naiset) saattavatkin kauniilla säällä istuskella piippuineen tuntikausia jutustellen ja pikkuhiljaa pössytellen. Autiomaan ilta kylmeni, vaikka iltapäivän navakka tuuli hellittikin. Nuotio sisällä teltassa savutti vaikkakin lämmitti samaan aikaan, ja hiilloksella paahdetut kastanjat maistuivat kahvin kyytipoikina. Kotiin lähtiessämme tähdet hohtivat taivaalla - vaikkakin viereinen moottoritie ja ne kymmenet muut valaistut teltat ehkä hieman häiritsivät henkistä siirtymistä sinne muinaiseen paimentolaisaikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti