Elävää musiikkia ja kotoisaa tuntua

Viime viikonloppuna olimme mieheni kanssa kahdestaan yhden yön Bahrainissa. Aikaisemmin emme olleet kyseistä mahdollisuutta edes harkinneet - minne voisi sukulaisista ja ystävistä koostuvan turvaverkon puuttuessa viedä lapset yöksi? Nyt tytöt ovat kuitenkin tottuneet olemaan kotiapulaisemme Dolyn kanssa, ja he tulevat hyvin keskenään toimeen.

Vaikka lasten kanssa on kivaa olla, oli kerrankin ihanaa suunnitella matka aikuisten näkökulmasta - aina ei tarvitse valita sitä lapsiystävällistä hotellia, jossa on iso uima-allas ja hampurilaisravintola lähellä. Valitsemamme hotelli oli pieni, vain 20 huonetta, ja saanut hyviä arvosteluja siisteydestään, loistavasta asiakaspalvelusta ja tunnelmallisuudestaan.
Emmekä joutuneet pettymään. Ajatuksena oli viettää ilta hotellilla, rentoutua, syödä kiireettömästi, olla rauhassa. Huoneessa meitä odottivat tavanomaisten vesipullojen lisäksi pienet tuulihatut sekä vastapuristetut appelsiinimehut, ja vieläpä korillinen hedelmiä. Baarikaapissa oli lukuisien juomien lisäksi lasipurkkeja, joihin oli käsin tehty etiketit, ja jotka sisälsivät erilaisia makeisia ja pähkinöitä. Pikkuvauvaa lukuun ottamatta emme nähneet emmekä kuulleet yhtään lasta koko oleilumme aikana.

Valtaosa hotellin vieraista oli länsimaisia, mikä luonnollisesti on täällä harvinaisempaa. Toisaalta, olo tuntuu vapautuneemmalta, kun oma pukeutuminen sulautuu joukkoon. Enkä kokenut kenenkään tuijottavan tuimasti, kun otin altaalla aurinkoa bikineissä; vaikka se on sallittua, sitä monet musliminaiset kuitenkin paheksuvin silmin katsovat nikabiensa takaa.
Illallisen söimme hotellin yhteydessä olevassa italialaisessa ravintolassa. Kerrankin oli kivaa valita listalta jotakin, jota ei tarvitsisi ottaa sillä perusteella, että sitä 5-vuotiaskin suostuu syömään. Niin ja tietysti juoda ruuan kanssa viiniä - edellisestä viinilasillisesta onkin kulunut aikaa vasta kaksi kuukautta...


Ehkä illan erikoisin osio tuli kuitenkin vasta illallisen jälkeen. Päätimme vielä käydä hotellin yhteydessä olevassa pubissa juomassa lasilliset. Pian saapumisemme jälkeen pubissa aloitti esiintymään bändi. Rokkia, vanhoja klassikoita. Neljä miestä, huikea solisti ja taitavat soittajat. Nythän on niin, että Saudi-Arabiassa ei ole konsertteja tai livemusiikkia. Siis ei vain ole. Tuntui kuin olisin siirtynyt kokonaan toiseen ulottuvuuteen vain ajamalla muutaman kymmenen kilometriä; aivan kuin olisin taas Euroopassa. Pubin väki oli samaa ikäluokkaa meidän kanssamme, eri maista ja kulttuureista. Kuitenkin, pukeutuminen oli täysin länsimaista; en nähnyt yhtään päähuivia kaavuista puhumattakaan. Muslimimaa ja tiukat säännökset tuntuivat siinä olutta juodessa hyvinkin kaukaisilta.

Tätä puolta en Bahrainista ole koskaan lasten kanssa ollessani nähnyt. Lyhyen illan aikana tuntui kuin olisin palannut lähemmäs kotia ja voinut heittää hetkeksi syrjään säännöt ja poikkeavat käytöstavat. Ehkä siihen on syynsä, että niin moni viettää lähes jokaisen viikonloppunsa Bahrainissa; sitkeästi jonottaa rajalla parisen tuntia molempiin suuntiin vapauden rytmi korvissa kohisten.