sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän viettoa

Kaksi viikkoa ennen itsenäisyyspäivää saimme kutsun. Tyylikkäät kirjasimet, arvokas puhuttelu, mahtipontiset leimat. Suomen Suurlähetystö Riyadhissa kutsui meidät Saudi-Arabiassa asuvat aikuiset henkilöt juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää tiloihinsa. Kun tuollaisen kutsun saa, siihen vastaa myöntävästi. Huolimatta siitä, että itsenäisyyspäivä osui keskelle viikkoa, ja muista Saudi-Arabian kaupungeista tuskin moni pääsi paikan päälle.

Itse matkustin bussilla lähes viiden tunnin matkan Riyadhiin. Vaikka julkista liikennettä ei kaupunkien sisällä ole, junat ja bussit kulkevat kuitenkin kaukoliikenteessä - ja varsin hyvin kulkevatkin. Bussi ei ollut kallis, vaikka olikin ns. VIP-bussi; istuimet olivat todella tilavat ja työpöydillä varustetut, bussissa toimi langaton verkko koko matkan, ja meille tarjottiin kahvia ja pientä purtavaa. Ei siis siltä osin valittamista. Ja kuulemma juna on lähes yhtä sujuva ja miellyttävä vaihtoehto.

Illanvietto pidettiin suurlähettilään asunnossa. Riyadhissa suurlähetystöt on koottu yhdelle suurelle alueelle, joka myös sisältää asuntoja lähetystöissä työskenteleville - sekä tietysti lähettiläiden edustusasunnot. Juhlavieraiden henkilöllisyys tarkastettiin ovella. Suomen kansalaisten lisäksi paikalle oli kutsuttu muita suurlähettiläitä sekä eräitä muita kaupungin arvovaltaisia asukkaita; kansalaisuuksia ja tyylejä oli monia. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, valkoiset kaavut liehuivat kilpaa iltapuvun helmojen kanssa. Suurlähettilään käteltyämme siirryimme lähetystön sisäpihalle, maisema-altaan viereiselle patiolle nauttimaan pieniä alkupaloja ja juomia, kiertelemään ja katselemaan. Illan ohjelmaan kuului suurlähettilään puheen lisäksi Maamme-laulu, sekä kuoron esittämä Finlandia-hymni. Seisovasta pöydästä saimme hakea monenlaista ruokaa, lakkahillosta karjalanpiirakoihin ja lihapulliin, kapsasta (kanaa ja riisiä) paahdettuun lampaaseen. Karjalanpiirakat oli todennäköisesti suurlähetystön keittiössä joku ahkera filippiiniläinen kokki askarrellut - siltä ne ainakin näyttivät (kaikella kunnioituksella siis, en minäkään ole koskaan tehnyt itse karjalanpiirakoita...).


Muutaman tunnin illanvieton jälkeen ruuat korjattiin pois ja juomatarjoilu lopetettiin, ja meidän annettiin ymmärtää kohteliaasti että kaikin puolin hieno ilta oli ohi. Tuntuu hyvältä, että meitä ulkosuomalaisia muistetaan, ja tuntui hienolta myös tavata pitkästä aikaa muita suomalaisia - täällä Dammamissa heitä kun ei meidän lisäksemme montaa ole.

Suurin vastakohta Suomen linnan juhliin oli ehkä säässä. Hihattomassa mekossa oli mahdollista viettää ilta ulkona patiolla, pieni viileä tuulenvire vielä tuntui. Ja tämä siis tapahtui viitisen päivää sitten - tänä aamuna ulkona on +8 astetta, taivas on kuulas ja kirkas. Pipot ja käsineet ja toppatakit ovat yhtäkkiä ilmestyneet katukuvaan ja pureva viima nipistää poskipäitä. Kissakaan ei enää viihdy ulkona. Siinä missä vielä pari viikkoa sitten söimme iltaisin ulkona, täytyy nyt laittaa taloon lämmitys päälle. Valmistautumista jouluun ja Suomen pakkasiin tämäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti