Qatarin ihmeitä

Toissa viikonloppuna vietetyn Eid-al-Adhan ansiosta saimme muutaman ylimääräisen vapaapäivän, joita lähdimme viettämään Qatarin pääkaupunkiin, Dohaan. Doha on maanteitse noin neljän tunnin ajomatkan päässä Dammamista, eikä raja-alue ole sitten alkuunkaan niin ruuhkainen kuin Bahrainiin mentäessä. Vähän yli kahden miljoonan asukkaan öljyvaltio Qatar on pienuudestaan huolimatta yksi maailman rikkaimmista valtioista, ja suurelta osin autiomaan peitossa. Dohaa ovat ystäväni kehuneet viihtyisäksi, ikään kuin Dubaiksi pienoiskoossa.
Ja sitähän se hyvinkin on. Koko kaupungin rakenne pilvenpiirtäjineen, tekosaarineen ja ns. vanhoine kaupunkeineen on kuin suoraan Dubain kartalta - kutistettuna pienoiskokoon. Erityisesti Dohasta pistää silmääni heti kaupungin siisteys. Nurmikot vihertävät, roskan roskaa ei näy missään, kaikki on hoidettua ja huoliteltua. Ostoskeskukset ovat täälläkin suuria ja prameita, ja erityisesti ihastumme Villaggio Malliin, jonka katto on tehty jäljittelemään sinistä taivasta ja käytävät pikkukylän katuja. Keskellä ostoskeskusta kulkee kanaali, johon voi paremmin tutustua gondolin kyydissä - perinteisesti kuljettaja seisoo veneen peräosassa ja ohjaa sitä pikkusiltojen ali. Lapsia kiikkerä gondoli jännittää, ylhäältä kanaalin reunoilta ihmiset vilkuttavat meille.

Ostoskeskuksen vieressä sijaitsee The Torch -hotelli ("soihtu"); 300 metriä korkea valaistu kapea torni, joka on yksi Dohan maamerkeistä, sekä kaupungin korkein hotelli. Sen kupeeseen puolestaan nousee pikkuhiljaa jalkapallostadion; yksi niistä kahdestatoista arkkitehtuurin mestariteoksesta, joiden kautta Doha valmistautuu isännöimään vuoden 2022 jalkapallon maailmanmestaruuskisoja. Mitä tämä pieni maa sen jälkeen kaikilla näillä stadioneilla sitten tekee? Oikein hyvä kysymys.

Toisena päivänä ajelemme kaupungin eri alueilla. Pyhien takia liikennettä ei ole juuri nimeksikään, ja pääsemme sujuvasti paikasta toiseen. Kaupunkiin rakennetaan valtavasti; jopa jo valmiiden valtavien pilvenpiirtäjien tiheään viidakkoon nousee jatkuvasti uusia. Ja edelleen, kaikki on siitä huolimatta siistiä ja järjestyksessä. Kuten Bahrainissa tai Arabiemiraateissa, myös Qatarissa naiset saavat ajaa, ja länsimainen pukeutuminen (tosin asiallinen sellainen) on sallittu. Eräälle kaupungin yksityiselle rannalle emme kuitenkaan pääse, sillä siellä naiset eivät saa olla bikineissä. Niinpä päädymme erilliselle Beach Resortille, jossa on paljon länsimaalaisia, ja asu on täysin vapaa. Alueella on pari uima-allasta, ravintola, merenranta ja vieläpä sauna ja poreallaskin. Merivesi on suloisen lämmintä, ja loikoilemme lasten kanssa rantavedessä simpukoita keräillen ja paahtavan auringon ja viileän merituulen suloisesta yhdistelmästä nauttien.

Illalla lähdemme Souq Waqifin markkina-alueelle. Alueella on pieniä puoteja ja kojuja vieri vieressä. On kahvilaa ja ravintolaa, kodintarviketta, matkamuistoa, viiriäistä ja maaoravaa. Yksi souqin alueista onkin omistettu eläimille - sieltä löytyy mm. tarvikkeita Arabian niemimaan perinteiseen haukkametsästykseen. Itse haukat ovat hyvin arvokkaita ja vaikeasti hankittavia. Eid-juhlallisuuksista johtuen souqin alueella on iltajuhla. On huvipuistolaitteita, poniajelua, värikkäitä valoja, rytmisiä tanssi- ja lauluesityksiä, kulkueita. Kiertelemme väentungoksessa nauttien tunnelmasta ja väreistä. Ilta hehkuu kuumuutta vaikka pimeydessä se onkin siedettävää.

Dohan ehkä tunnetuin nähtävyys valitettavasti jää meiltä näkemättä; islamilaisten taiteiden museo. Rannassa sijaitsevaa, arkkitehtuurisesti näyttävää rakennusta on moni kehunut mielenkiintoiseksi vierailukohteeksi, mutta juhlallisuuksien takia se on valitettavasti kiinni koko oleskelumme ajan. Toisaalta, ainakin meillä on nähtävää seuraavallekin käyntikerralle - jonka varmasti ajoitamme hieman viileämpään aikaan; Dohassa kun on upeat rantabulevardit, ja kaupungin infrastruktuuri mahdollistaa kävelemisen ulkona..!