Nyt ne sitten ovat alkaneet. Työt.
Odotukset olivat ristiriitaiset. Toisaalta innostusta lähes puolentoista vuoden jälkeen tehdä jotakin ns. hyödyllistä, tienata rahaa, saada päiviin sisältöä. Toisaalta, epävarmuutta uudesta ympäristöstä ja asemasta naisena muslimikulttuurissa, toimiston ainoana naisena. Olin käynyt joskus mieheni mukana toimistolla; toimistohuoneet on rakennettu tehdashallin yhteyteen kahteen kerrokseen, ja työntekijöitä toimistolla on alle 10 henkilöä - minua lukuun ottamatta kaikki miehiä.
Ensimmäisenä työviikkonani on kyseenalaista olenko käyttänyt enemmän työpäivän aikana tietokonetta vai pölyrättiä. Paitsi että uudessa työhuoneessani ei ollut yli puoleen vuoteen ollut ketään töissä, olivat myös yhteiset tilat epäjärjestyksessä - ja likaisia. Tehtaan puolelta leijailee hienoista metallipölyä ja kuorruttaa pinnat kilpaa tehdashallin avoimista ovista pyyhkäisevän hiekan kanssa. Ja kun jonkin pinnan on kertaalleen märällä rätillä ja pesuaineella pyyhkinyt, se näyttää kuivuttuaan jälleen samalta kuin aloitettaessa.
Ilmastointi ärjyy minkä ehtii. Sen ansiosta toimistohuoneet ovat miellyttävän viileitä silloin kun eivät ole hyytävän kylmiä. Ja lämmittelemään voi tietysti aina lähteä mukavuuslaitoksiin, jotka sijaitsevat tehtaan vastakkaisessa päässä, ja joiden viilennykseen ei suotta ole satsattu. Minulla on sentään ylellisesti avain ainoaan istumapöntöllä varustettuun wc:hen; useimmat työntekijöistä käyttävät koppeja, joissa on reikä lattiassa.
Nyt oma huone alkaa näyttää kohtalaisen viihtyisältä ja työpiste tuntua omalta. Työnkuvaltani olen siis markkinointiassistentti, mikä tarkoittaa aika lailla kaikkea mahdollista paperityötä, jota kukaan ei juuri ole vuosiin hoitanut. Hinnastoja, nettisivuja, yritysesittelyitä, lehtiartikkeleita, messuja... Sinällään tuttua ja mielekästä työtä, hyvältä tuntuvaa.
Päivien pituus väsyttää. Normaali työpäivä täällä Saudi-Arabiassa on 8h päivässä, kuutena päivänä viikossa. Me kuitenkin työskentelemme vain viitenä päivänä, jolloin työpäivälle kertyy pituutta 10h. Iltaisin tuntuu hyvältä vain olla kotona, viettää aikaa lasten kanssa, ja yrittää tsempata itseään vielä salille iltapimeässä - siitä kuitenkin omalta osaltaan muodostuu se jaksaminen ja hyvä olo.
Niin ja ne työkaverit. Jälleen kerran Saudi-Arabia on yllättänyt positiivisesti. Kaikki toimiston miehet ovat kohteliaita ja ystävällisiä, vaikka eivät ehkä oma-aloitteisesti tulekaan juttelemaan. Niin, ja työasuna minulla on tietysti se maahan asti ulottuva musta kaapu, abaya. Muutenhan saattaisin pistää silmään vähän liikaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti