Kesä Suomessa alkaa perheemme osalta olla lopuillaan. Ylihuomenna tähän aikaan istumme jo lentokoneessa kaikkine matkalaukkuinemme. Vaikka kesä on ollut pitkä ja ihana, alkaa jo kukin meistä kaivata rutiineja ja paluuta arkeen. Viikon parhaana uutisena saimme kuulla, että myös perheen 6-vuotias on saanut koulupaikan; samasta koulusta kuin siskonsa. Hän aloittaa vuotta nuorempien ryhmässä, mikä toisaalta on varmasti vain hyvä. Hän ei vielä juuri osaa englantia, ja ikätoverit osaavat jo lisäksi lukea ja kirjoittaa. Tämän myötä myös tyttöjen koulupäivät tulevat olemaan yhtä pitkiä, ja he lähtevät ja palaavat samalla koulukyydillä; siskon läheisyys antaa varmasti molemmille turvaa.
Olo toisaalta on haikea, mutta toisaalta odottava. On aika rakentaa uutta, suunnitella ja katsoa eteenpäin. Pelikenttä on avoin, ja me valmiina ottamaan koppeja erikokoisista ja -näköisistä palloista. Ja toisaalta, lentoliput jouluksi kotiin on jo varattu; aika joulukuun puoliväliin asti tulee lopultakin kulumaan nopeasti. Kymmenisen vuotta sitten Espanjassa asuessani käytössä olivat kommunikaatiovälineinä vain sähköpostit, ja huomattavan kallit tekstiviestit ja puhelut. Nyt Skype löytyy koneesta kuin koneesta, ja kännykällä viestintä onnistuu useiden erilaisten maksuttomien palveluiden avulla. Yhteydenpito rakkaisiin kaukanakin helpottuu koko ajan.
Tällä kertaa emme lennä Dammamiin, vaan poikkeuksellisesti Bahrainiin. Mieheni on meitä siellä vastassa, ja vietämme muutaman päivän yhteisen loman ennen arjen aloitusta. Bahrain on vapaamielinen, ja myös saudien keskuudessa suosittu lomanviettopaikka. Minun pukeutumistani siellä ei rajoiteta, ja voimme liikkua vapaammin. Ravintolat tarjoavat alkoholia, joten lasillinen viiniä illallisella ei ole ongelma.
Matkalaukut on jo pakattu, uusi vaihe elämässä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti