sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Mereltä tuulee

Talvi taitaa sitten olla tullut. Joka päivä tuuli on navakka, vähän kuin Helsingin saaristossa keskikesällä. Jopa keskipäivällä voi ulkoilla - ja urheillakin auringon alla! Iltaisin ja varhain aamulla pitää laittaa pitkät housut. Ilman pitkähihaista paitaa iho on kananlihalla. Huvittavinta tietysti on se, että lämpömittariin katsoessa päivän alin lämpötila on siinä +17 asteen kiertämillä, ja lämpimimmillään jopa +28-30. Tuuli ja ilman kosteus kuitenkin saavat ilman tuntumaan kylmältä. Iho kananlihalla näissä lämpötiloissa on hyvä kertoa ystäville, että meillä home sweet home Suomessa pakkaslukemat saattavat hipoa jopa -30 astetta, ja että harrastan avantouintia - bikineissä.
Viime maanantaina heräsin rapisevaan ääneen ulkoa - sade rummutti ikkunalautoja! Ja ihan siis oikea kunnon sade, ei pientä pisarointia tai muutamaa hassua harmaata pilveä. Terassilla pyöräilykypärät ja pyyhkeet ovat märkiä - täällä harvemmin tarvitsee varautua yölliseen sateeseen siirtämällä tavaroita suojaan. Tästä seurasi erikoinen ongelma; miten saada lapset koulubussin kyytiin? No eihän meillä nyt sateenvarjoja täällä ole! Lopulta tytöt pukivat hupparit huppuineen päälleen ja juoksivat nopeasti pysäkille; siellä he saivat odottaa naapurin auton takapenkillä kunnes bussi tuli. Itse pukeuduin villakangastakkiin, koska se on ainoa hupullinen takki, joka minulla on.
Samana iltana vein lapset leikkipuistoon. Pilvistä. Ja sitten alkaa taas sataa. Lapset ovat kuin liekeissä ja loikkivat riemusta hihkuen vesilätäköissä, joita muodostuu nopeasti. Millään muulla ei ole väliä. Maa on kuivaa, eikä jaksa imeä vettä sisäänsä. Kotiin päästyämme olemme läpimärkiä. Se ilta on vielä lämmin, sitten ei enää. Loppuviikosta palelee leikkipuistossa, jopa ihan kuivanakin.
Kuluneen viikon ostoslistalla ovat siis olleet sateenvarjo, pitkät housut, hupparit ja neuletakit. Tytöille ostettiin lisäksi hieman sadetta ja tuulta pitävät ulkotakit - karvavuoriset. Tänä aamuna he eivät niitä halua kuitenkaan kouluun laittaa, ja vasta bussipysäkillä tulee itku, kun ulkona sittenkin on niin kylmä. Sateenvarjohyllyn edessä seisoessani mietin, että enpä tähänkään tilanteeseen uskonut joutuvani koskaan - ostan sateenvarjoa yhdessä maailman kuumimmista ja vähäsateisimmista maista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti